On se kumma, miten tuo nuoriso ja jo lapsetkin ovat sinut tietotekniikan kanssa. Vävykin saattaa sanoa, jos kysyn häneltä jotain aiheeseen liittyvää juttua, että Kultapoika tietää sen parhaiten. Ja vävykin on sentään aika haka näissä hommissa. Kun sitten pyysin 11-vuotiasta Kultapoikaa selittämään yhtä ipodiin liittyvää asiaa, hän kysyi ensin: "Tiedätkö, mikä sejase on?" "Joo". "No tiedätkö, mikä tuojatuoon?" "En." "No sitten on vähän vaikeempi asiaa selittää." Kultapoika mietti hetken ankarasti. Ihan näin, miten aivoissa höyrysi. Ja löysi sellaisen selitystavan, että ainakin uskoin käsittäneeni, mistä on kysymys.
Pyysin Kultapoikaa asentamaan jonkun pelin koneelleni. Ensin hän laittoi Angry Birds-pelin. Se ei meikäläistä miellyttänyt. En tykännyt ritsalla yrittää osua pikkupossuihin. Ei auttanut, vaikka Kultatyttö selitti, että ne possut on pahiksia. Mutta sitten tärppäsi: Sanajahti. Kultapoika nauroikin: "Arvasin, että jäät siihen koukkuun." Näin lähes kävi. Tytär välillä jo ilmoitteli, että olen ylittänyt sallitun peliaikani. Pelissä yritetään löytää mahdollisimman paljon sanoja annetuista kirjaimista tietyssä ajassa. Parhaimmillaan meitä oli olohuoneessa kolmekin samaan aikaan peliä pelaamassa omilla härpäkkeillämme. Tätä peliä voin suositella. Siinä vaaditaan älliä, oivalluskykyä, hahmotuskykyä, nopeuskin on valttia. Pettymyksiä joutuu kylläkin sietämään. Ei kovasti mieltä ylennä, jos itse on saanut pelistä viisi pistettä ja kone ilmoittaa, että samaan aikaan pelanneista parhaimmat ovat saaneet lähes parisataa pistettä. Voin paljastaa, että oma enkkani on 47 pistettä. Ei siis ihan parasta a-sarjaa, ainakaan vielä.
No joo, väärinkäsitysten välttämiseksi kerron, että ei me nyt vallan kaiken aikaa seurusteltu joulumatkalla koneiden kanssa. Tehtiin toki muutakin, kuten esimerkiksi ulkoiltiin, pelattiin lautapelejä ja käytiin keilaamassa. Ja tietysti syötiin paremmin kuin hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti