Hyvän mielen konsertissa

Ensiksi en malta olla hehkuttamatta ihania aurinkoisia talvipäiviä, joita on viime aikoina ollut solkenaan. Pakkasta tosin on ainakin Tampereen seudulla ollut usein niin paljon, että pitempää ulkoilua ei ole voinut harrastaa. Mutta ne maisemat: huurteiset puut ja aurinko! Ei kauniinpaa! Tänään oli vähemmän pakkasta, joten kävin talven ensimmäisellä hiihtoreisulla. Pilvistä oli, mutta luonto edelleen kaunis.

Siitä konsertista. Olin eilen Tampere Filharmonian konsertissa johtajanaan kapellimestari Santtu-Matti Rouvali. Pienikokoinen, hentorakenteinen, pörrötukassaan lähinnä menninkäistä muistuttava 26-vuotias. Hän on syksystä asti ollut tamperelaisten ilona ja me kuuntelijat syömme hänen kädestään, kuten näyttävät tekevän kriitikotkin. Jopa mies, jota yleensä en saa kulttuuririentoihin mukaan, ihan itse ilmoitti tulevansa myös.

Rouvali vaikuttaa välittömältä luonnon lapselta, joka näyttää nauttivan orkesterin johtamisesta niinkuin hauskasta leikistä. Ilmeisen vakavissaan ja tosissaan hän kyllä työtänsä tekee. Musiikkia minua paremmin ymmärtävätkin ovat kehuneet hänen saaneen orkesterin soittoon uutta ilmettä.Katselin eilen myös soittajien ilmeitä, silloin kun heillä ei ollut soittovuoro. Hymyhuulin monet katselivat Rouvalia. Rouvalin tapa kertoa ylimääräisestä numerosta, oli omanlaisensa: " Meillä on sitten vielä yksi biisi,....." Puhumattakaan siitä, miten hän esitteli orkesterin solistin, norjalaisen Rangnhild Hemsingin. Muun muassa jotenkin tähän tapaan:" Hän on niin norjalainen, siis mikä kuva meillä on norjalaisista: urheilullinen, terve, kuin puron solina. Eilen esimerkiksi, kun olimme yhdessä syömässä, minä otin kolmosoluen ja hampurilaisen. Hän otti vettä ja kalaa.Kohta itse näette." Ja mehän hymyilimme ja hörähtelimme yhteistuumin. Toki hän kertoi myös Hemsingin soittavan ensi kertaa Suomessa orkesterin solistina norjalaista hardangerviulua. Hymy huulilla sitten nautimme taidokkaasta Nielsenin, Halvorsenin ja Griegin teosten esityksistä. Ja taputimme lopuksi kämmenet ruvella. Koko loppuunmyyty Tamperetalon sali.

Hardangerviulusta ja Ranghild Hemsingistä vielä. Tuntia ennen konserttia oli teosesittely, jossa saimme tutustua niin viuluun kuin viulistiin. Siinä tuli meikäläisellekin päivän uusi oppi: hardangerviulusta en ollut ennen kuullut puolta sanaa.. Kyseessä on Norjan kansallissoitin. Ja itse Ranghild oli oikeasti hyvin viehättävän, iloisen ja sympaattisen oloinen. Näin seniorina kiinnitin huomiota siihen, että täpötäydessä teosesittelusalissa oli enimmäkseen meitä varttuneempia.

Oli kyllä kotiintullessa tosi ravittu ja myönteinen olo! Koko kuudelletoista eurolle tunsin saaneeni täyden vastineen!Pahoin vaan pelkään, että Rouvali ei kauan ole ilonamme: Vievät hänet isommille kentille. Mutta siihen asti. Nautitaan!