Suomalaisista lähes 90 prosenttia kokee itsensä erittäin tai melko onnelliseksi. Onnettomia tai melko onnettomia on vain seitsemisen prosenttia. Henkiseen terveyteensä 80 % ihmisistä on tyytyväinen, fyysiseen terveyteensä vähän vähemmän.Viimeksi näitä lukuja sai lukea Aamulehden sunnuntailiitteestä 29.12.2013. Eri tutkimukset antavat samantapaista tietoa. Avio- ja avoliittolaisista yli 90 prosenttia on erittäin tai melko onnellinen. Parisuhteen tulkitaan siten lisäävän onnellisuutta.
Kun lukee netti-iltalehden lukijapalautteita juttuihin, saa havaita, että valtaosa kommenteista on negatiivista, vihamielistä, kateellista sekä muuta mukavaa. Jos on Ruotsin Estellen kuva lehdessä ja joku erehtyy kommentoimaan tyttöä söpöksi, niin eiköhän joku tai yleensä usea tuo esiin, kuinka etuoikeutettu ja kaiken saava ym. ym. tämä pikkutyttö on. Ja se on niin väärin. Ikäänkuin sillä olisi jotain tekoa suloisuuden kanssa. Jos joku kehuu jutussa jotain matkakohdetta hyväksi ja ihmisiä siellä ystävälliseksi, taas leegio väkeä todistaa, miten töykeitä, ahneita ym. ihmiset siellä ovat eikä sinne muutenkaan kannata matkustaa. Ja annahan olla, jos joku vakavasta onnettomuudesta hengissä selvittyään erehtyy lehdessä mainitsemaan, että enkeleitä oli mukana, niin siitähän riemu repeää! Sitä rienan määrää! Että sellainen onnellinen kansa! Jos ihminen kokee oman elämänsä onnelliseksi, ei kai hänen tarvitse muita panetella, kadehtia ja purkaa tyytymättömyyttän muihin.Vai lieneekö niin, että näiden kaunakirjoitusten kirjoittajat kuuluvat tuohon seitsemän prosentin onnettomien ryhmään?
Avio- ja avoliitto-onnikin on tutkimusten mukaan siis huippuluokkaa. Ja samaan aikaa muistaakseni joka toinen parisuhde purkaantuu. Ja neuvonta- ja terapiapaikat pursuavat hoitoon haluavista lomien jälkeen, jolloin yhdessä todennäköisesti on oltu enemmän.Mitenkähän tämäkin yhtälö toimii?
Tulee mieleeni sosiaalipoliitikko J-P Roosin aikoinaan lanseeraama onnellisuusmuuri-käsite. Onnellisuusmuuri toimii sekä ulospäin että ihmiseen itseensä päin.Kysyttäessä onnellisuudesta ihminen haluaa ulospäin antaa paremman kuvan kuin itse tuntee. Sisäinen onnellisuusmuuri taas toimii niin, että ihminen ei halua itsekään tiedostaa omaa onnellisuuden puutettaan, pettää siis itseään.
Ikääntyneissä on vähiten sekä erittäin onnellisia että erittäin onnettomia. Ikääntymismuutoksiin sanotaankin liittyvän tunteiden intensiteetin laimenemisen. Onnistumisen tunteet vähenevät iän myötä niin työssä (50-64-vuotiaat), rakkaudessa (50-64 -vuotiaat) kuin elämäntavoissa (65-79-vuotiaat). Lohdullista lienee, että vain prosentti suomalaisista kokee, että ei itse pysty mitenkään vaikuttamaan onnellisuuteensa. Se toki vaatii tietoista päätöstä ja tekoja. Puhutaan esimerkiksi niin sanotusta kiitollisuuspäiväkirjasta, johon ihminen päivittäin merkkaa, mistä asioista sinä päivänä on kiitollinen. Täten tietoisesti havaitsee hyvät asiat elämässään, jotka etenkin hankalina päivinä jäävät helposti negatiivisten tunteiden alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti