Luin lomamatkallani peräkkäin kolme erilaista kirjaa: Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, David Nichollsin Sinä päivänä ja Veera Niemisen Avioliittosimulaattori. Vaikka en nyt mitään kirjallisuusblogia aio ruveta pitämäänkään (joita muuten kuulemma on melkein parisataa), en malta olla kertomatta omista kokemuksistani näiden kirjojen parissa. Pelon kirjaa, Finlandia-voitosta huolimatta, en ajatellut lukevani. Kirja kun pohjautuu minulle tuntemattoman venäläisen runoilijan elämään. Kun kuitenkin Esikoinen sai sen joululahjaksi, luin huvikseni ensimmäisen luvun. Ja sehän oli sitten menoa. Yli 500 sivua meni ilman tuskia. Pelon kieli ja kuvaus on ihanan rikasta, raikasta, vivahteikasta ja henkilökuvat kaikessa särmikkyydessään uskottavia. Lukemista olisi varmasti auttanut, jos olisin historian tuntemuksessani ja tässä tapauksessa Stalinin ajasta paremmin perillä.Kiinnostus kuitenkin heräsi niin 1920-1930-luvun Neuvostoliittoon kuin runoilija Marina Tsvetajevaan ja hänen tyttäreensä Ariadna Efroniin. Onneksi tietoa oli ja on hyvin saatavissa. Vielä en ole ehtinyt etsiä Tsvetajevan runoja käsiini, mutta senkin aion tehdä. Jos minulta kysytään (vaikka kukaan ei taida kysyä), olen sitä mieltä, että kirja ja kirjailija ovat hyvinkin Finlandiansa ansainneet!
Seuraavaksi luin Nichollsin Sinä päivänä. Olin lainannut sen kirjastosta tärkeimpänä kriteerinä, että se on pehmytkantinen ja siten kevyt ottaa matkalle. Googletin sittemmin, että Nicholls on vuonna 1966 syntynyt englantilainen kirjailija, jonka menestysteokseksi kirjaa mainitaan. Se kertoo parinkymmenen vuoden ajan tapahtumat kahden opiskelukaverin elämässä, joiden elämät kohtaavat, etääntyvät ja lopulta heistä syntyy pari.Loppu on tosin surullinen. Toisaalta kyseessä on siis tavallinen parisuhdetarina, mutta ei kuitenkaan alkuunkaan tavallinen. Kirjailija osaa työnsä viihdyttävän ja kiinnostavan romaanin kirjoittajana. Samanlaiseen vaikuttavuuteen kuin Pelon romaani ei tämä teos toki alkuunkaan yllä.
Niemisen avioliittosimulaattoria en ollut ajatellut lukea. Sain sen kuitenkin sukulaiselta lahjaksi,joten toki sen luin. Jo nimi jotenkin vastusti. En siis paljon odottanut, enkä paljon saanut. Vika toki voi olla minussa tai iässäni. Joku teini-ikäinen voisi kirjasta innostua.Koska en ole mikään alan asiantuntija, en lähde sitä sen enempää retostelemaan. Varmaan tämäkin kirja lukijansa löytää.
Sain hyvän tilaisuuden vertailla erityyppisiä kirjoja, kun satuin lukemaan ne peräjälkeen. Kaikenlaisia epäilemättä tarvitaan, että jokainen löytää mieleisensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti