Jälleen saimme maanantain A-studiossa kuulla, millaista vanhusten hoito ja kohtelu voi olla huonoimmillaan. Kertojana kaksi hoitajaa, jotka itse ovat olleet todistamassa asioita.Superin edustaja osaksi myönsi asiat, mutta toi esiin sitä, että syynä on esimerkiksi se, että on niin paljon kouluttamatonta henkilökuntaa. Ja kattia kanssa, sanon minä! Toki ymmärrän, että virkansa puolesta hänen näin oli sanottava. Olen kuullut vuosien aikana opiskelijoiden ja "kesävippareiden" taholta luotettavia, omakohtaisia kuvauksia vastaanlaisesta törkeästä kohtelusta, Yhdessäkään tapauksessa ei ollut kyseessä kouluttamaton ihminen vaan nimenomaan ammatin ja vakiviran omaava ihminen. Eikä kyse ollut tietämättömyydestä, vaan asenneviasta. Hoitajilla on aina valta-asema potilaisiin nähden. Erityisesti tämä korostuu vanhustyössä. Ei suinkaan sattumalta valelääkäri Laiho hakeutunut nimenomaan vanhusten lääkäriksi. Vanhukset ovat, ainakin vielä nykyvanhukset, keskimäärin vähään tyytyväisiä. Ja vielä parempi, jos kyse on demetinoituneista vanhuksista . Ainahan voidaan sanoa, että vanhus ei ole oikein ymmärtänyt asiaa, muistaa väärin tai puhuu omiansa. Valta-asemassa oleminen etenkin vanhusten hoitolaitoksissa vaatisi hyvää eettistä ja moraalista mieltä. Valitettavasti kaikilla hoitajilla ei tätä ole.
Toinen juttu on sitten ryhmädynamiikkaan liittyvä. Jos uusi hoitaja tulee osastolle, jossa on "kellokkailla" asennevamma potilaita kohtaan, hänen on joko hyväksyttävä talon tavat tai hän itse joutuu syrjityksi, kenties jopa kiusatuksi. Sosiaalistuminen työpaikan moraaliin tapahtuukin usein nopeasti.
Mitä sitten asialle voisi tehdä vai voiko tehdä mitään? Mitään ainoaa oikeaa, toimivaa keinoa ei varmaankaan ole. Ajattelen kuitenkin, että valvontaa täytyisi lisätä, kun en muutakaan keksi. Olennaista olisi, että tarkastaja tulisi ilmoittamatta hoitopaikkaan. Vielä parempi, jos hän voisi tulla anonyyminä. Käyväthän alkoholitarkastajatkin ( tai ainakin aikaisemmin kävivät) anonyymeina ravintolaissa tarkistamassa, että alkoholilainsäädäntöä noudatetaan. Rakennustyömailla käydään tarkastamassa, että ei ole ns. pimeitä työntekijöitä. Televisiolupien aikaan lupatarkastaja ilmaantui ovelle odottamatta. Mitään ei mielestäni saada aikaan sillä, että "hoidontarkastaja" ilmoittaa tulostansa etukäteen. Tulos olisi samansuuntainen kuin lastensuojelutyöntekijöiden käydessä perheessä, jossa lapsia syystä tai toisesta laiminlyödään. Olen usemmankin tällaisessa perheessä kasvaneen aikuisen kuullut sanovan, että kotiin olisi pitänyt tulla yllättäen. Tulosta kuitenkin ilmoitettiin etukäteen ja vanhemmat ryhdistäytyivät siksi hetkeksi.
Aikaisemmin samana päivänä kuulin radiosta kansalaisaloitteesta, jolla vaaditaan vanhuksille lainsäädännöllä oikeutta ulkoiluun. Ulkoilu nähdään ihmisen perusoikeutena. Ikäinstituutti koordinoi hanketta ja mukana on muun muassa Muistiliitto ja Valtaa vanhuus-liike. Hyvä, perusteltu ja tärkeä asia! Jotenkin vain ulkoilun puute rupesi tuntumaan vähemmän tärkeältä, kun katsoi ja kuunteli A-studion kertomuksia. Kun edes vanhuksia kohdeltaisiin ihmisinä. Tapahtui se sitten sisällä tai ulkona.
Että ei totuus unohtuisi: Ihan varmasti on hyviä vanhusten hoitopaikkoja ja inhimillisiä hoitajia. Se ei kuitenkaan paljon auta sitä vanhusta, joka on saanut hoitoarpajaisissa huonon arvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti