Mia Kankimäen kirjalla, Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013), on mielenkiintoinen lähtökohta.
Mainosalalla työskentelevä 38 -vuotias Mia ottaa vuorotteluvapaata ja lähtee Japaniin etsimään tietoa 900 - luvulla eläneestä hovinaisesta Sei Shônagonista, osaamatta edes Japania.
Pariksi vuodeksi venähtäneeseen projektiinsa hän saa viidestä eri lähteestä apurahaa!?
Ihailen hänen irtiottoaan ja rohkeuttaan! Minusta ei siihen olisi.
Toisaalta, elämäntilanteenikaan ei ole koskaan ollut sellainen, miksi hän omansa koki.
"Olen elämääni kyllästynyt. Olen niin tylsistynyt, että kuolen. Olen niin tylsistynyt, että voisin kuolla, jos jaksaisin ja viitsisin.
Olen keski-ikäinen, miehetön ja lapseton." (s. 11)
"Tuntuu, että matkustaminen ja maisemanvaihto, oli se sitten Afrikkaan tai Japaniin, on keski-ikäisten vanhojenpiikojen viimeinen mahdollisuus perustella olemassaolonsa itselleen."(s.26)
Toki voi olla, että vielä joskus voin olla yhtä tylsistynyt. Keski-ikäinen en kuitenkaan enää koskaan, enkä lapseton. Vanhaksipiiaksikaan en enää pääse.
Jos tylsistyisin elämääni, minusta ei silti olisi sellaiseen repäisyyn, mitä Mia teki. Olen liian turvallisuushaluinen.
Toisaalta. Mistä sen tietäisi. Ei Miallekaan oman kertomansa mukaan moiset seikkailut olleet aikaisemmin luonteenomaisia.
Kirja kertoo siis Sei Shônagonista. Tosin ilmenee, että hänestä ei juurikaan tietoa löydy, kaikkein vähiten luotettavaa.
Enemmän kirjassa kerrotaankin Mian elämästä Japanissa ja osaksi Thaimaassakin. Japanista kiinnostuneille se antaa kuvaa kyseisestä maasta ja sen nähtävyyksistä.
Kirjassa on 369 tekstisivua. Itselleni olisi riittänyt esimerkiksi sata sivua vähemmän. Rupesi tylsistyttämään. Samantapaiset asiat toistuivat. Jokusen baarikierroksenkin olisi ehkä voinut jättää pois.
Vika oli varmaankin lukijassa. Mies, joka on aika ronkeli kirjojen suhteen, piti teosta kaikkineen hyvänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti