Kävin katselemaan kotoa lisäkirjoja. Miehen puolelta löysin pari kiinnostavaa. Tässä ensin tarinaa toisesta.
Juice Leskisestä kertova Risainen elämä on syksyn uutuus. Kiitelty kirja. Tampereen piki-kirjastossa on tällä hetkellä teoksesta 477 varausta.
Antti Heikkinen on tehnyt perusteellista työtä: 462 sivua, tavallista kirjakokoa suurempia - ja pientä pränttiä! Teos pohjautuu asiatekstien lisäksi lukuisien ihmisten haastatteluihin. Ei mikään pieni urakka.
Esipuheessaan Heikkinen sanoo " Olen ihminen, kirjoitin ihmisestä."
Juice on lähellä meikäläistä syntymävuodeltaan, joten nuoruudesta asti hänen tuotoksiaan olen toki kuunnellut ja uraa seurannut, ainakin toisella silmällä.
Teos kertookin yhden ihmisen koko elämästä, sen eri puolista. Kun en ole mikään varsinainen fanittaja, en jaksanut tarkkaan lukea kaikkien biisien syntyhistorioita.
Kirjan luettuani päällimmäiseksi jäi surullinen olo.
Ilmeisen fiksu ja lahjakas mies. Viina kuitenkin oli useimmiten suuressa roolissa. Oikeasti elämä vaikutti risaiselta. Ei sillä, takavuosikymmenten muusikoiden kertomuksista sai kuvan, että keikoilla milloin ketäkin kannettiin. Eipä ihme, että osa on myöhemmin kokonaan raitistunut, osa jo kuollut.
Osansa elämän risaisuuteen toi Juicen ilmeisen änkyrä luonne. Monet kuvasivatkin hänessä olleen kaksi puolta.
Kuten tiedetään, loppu tuli 56- vuotiaana, kun Juice lopetti välttämättömän dialyysissa käynnin.
" ..hänen kohtalokseen koitui ennemminkin henkilökohtainen voittamattomuuden tunne kuin omaehtoinen elämän päättäminen. Juice oli selvinnyt kuolemasta verraten monta kertaa, vakaasti hän uskoi päihittävänsä munuaissairautensakin. Keho kyllä parantaisi itsensä, kun se vain saisi siihen mahdollisuuden." (Risainen elämä 2014, 461)
Että sellainen uskomus älykkäällä miehellä!
Viimeiset sanat kirjan mukaan olivat: " Anna viiniä". Ne oli osoitettu vaimolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti