Syksyn satoa

On aika. Siis katsoa, miten supersato on toteutunut. Supersatoahan, ainakin "supersatoa" ennustin keväällä tulevaksi. Olihan perunapeltoon tuotu lantakuorma.

No joo.

Perunoita kuokkiessani mietin, että onkohan tämäkin homma meidän ikääntyneiden favoriitti? Muisto jo lapsuudesta. Itse olen elänyt sitä aikaa, jolloin syksyllä koulusta oli muutaman päivän perunannostoloma.

Sitten kyllä muistin, että lehtijuttujen mukaan ainakin Helsingissä on kova kysyntä viljelyspalstoista. Sama taitaa olla Tampereella. Nuorempikin, tai ehkä nimenomaan, nuorempi väki niitä haluaa. Toinen juttu on sitten se, miten moni niissä perunaa viljelee, muut juurekset, vihannekset ja kukat voivat viedä voiton. Niin ehkä minäkin tekisin, jos viljelyalaa olisi vähän.

Perunoita meille tulee ilmeisesti turhankin paljon.  Nikola vei voiton Siiklistä, niin aikaisuudessa, kuin koossa ja jonkun mielestä maussakin.

Pavut, salaatit, persiljat ovat kasvaneet hyvin. Kesäkurpitsaa on syöty ihan kyllästymiseen asti. Punasipuleita, tai niiden jäännöksiä, joudun haeskelemaan rikkaruohon seasta. Sellaista se on, kun ei ole perannut tarpeeksi. Mies kokeili myös juuripersiljaa.En ole vielä perehtynyt, mitä siitä syödään. Juuriko? Maanpäällinen osa on ainakin komea.

Syksyllä sitä huomaa olevansa kuin orava, joka haluaa säilöä yhtä ja toista talven varalle. Välillä sitä jopa unohtaa, että hamstrata ei tarvitsisi niinkuin olisi kyseessä suurperhe.

Kun jonkun olisi ne hyvä sitten talven mittaan syödäkin.

Minä ja osa auringonkukkaviljelmästäni.