 |
| Runebergin lähde Ruovedellä. Vanha sekin ja silti aina uusiutuva. |
"Opiskelin " muutama viikko sitten muun muassa kolmannen iän kulttuuria maan mainion geropsykologin Marja Saarenheimon luennolla. Saarenheimo työskentelee Vanhustyön keskusliitossa. Mennessäni hänen luennoilleen, olen aina valmiiksi virittynyt suurin odotuksin. Ja koskaan en ole pettynyt! Ollapa näitä marjasaarenheimoja enemmänkin tässä maassa.
Mutta jotakin itse sisällöstä.
Tutkimusten mukaan kolmannen iän kulttuuria voidaan kuvata neljällä asialla:
1. Kiireen etiikka : aktiivisuus, matkustelu, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.
No juu. Allekirjoitan tuon aktiivisuuden, hyvinvoinnista huolehtimisen ja maltillisen matkustelun. Kiireestä en enää mitään tiedä.
Mielenkiintoinen olikin Saarenheimon esittämä näkemys, että pitäessään itsensä kiireisenä eläkeläiset siten ikäänkuin oikeuttavat "vapaaherrana" tai "-herrattarena " olonsa.
Ilmankos en ole kiireinen. Ihan hyvällä omallatunnolla pidän loputtomia "vapaapäiviäni". Ihan asiallisessa iässä niille lähdin. Ja töitäkin tein ennen sitä.
Olen itse kyllä ajatellut kohdatessani kiireitään valittelevan eläkeläisen, että kyse on enemmänkin itsetehostuksesta: olen edelleenkin tärkeä henkilö, ilman virkaanikin.
Saattaapi olla, että nämä kaksi asiaa kytkeytyvät toisiinsa.
2. Perinteisen vanhuuden vastustaminen.
En tunnusta. Sen tunnustan, että en halua mitään vanhan ihmisen sabluunaa, johon pitäisi solahtaa. Kiikustuolissa sukan kutomisessa ei ole silti mitään vikaa.
3. Vanhenemisen mallien hakeminen enemmän omasta nuoruudesta tai itseä nuoremmilta ikäpolvilta, ei edeltäviltä sukupolvilta.
Mitäpä tuohon sanoisi. Niin kovin kummallista nuorisokulttuuria ei maaseudulla nuoruudessani ollut. Toki edelleen tykkään Beatleseista ja Paul Ankasta. Mutta sehän nyt on selvä. Tukkaani en tupeeraa. Vaatemuotikin on vähän muuttunut.
4. "Konsumeristinen kvartetti": valinnan vapaus, mielihyvä, autonomia ja itseilmaisu.
Täytyi oikein tarkistaa, mitä toi konsumeristinen tarkoittaa. Tarkoittaa talouden näkemystä, jonka mukaan kulutus on hyväksi ihmiselle ja yhteiskunnalle.
Heitän nyt kuitenkin tuon kulutusnäkemyksen sivuun ja "luen" vain nuo neljä viimeistä sanaa.
Silloin voin sanoa: just näin. Tosin mies, joka meillä asuu (kuten Kai Lehtinen varmaankin sanoisi), osin yritttää rajoittaa vapauttani, autonomiaani ja itseilmaisuanikin.
Yölläkin pitää lukea kirjaa mahdollisimman hiljaa, että mies saisi nukkua. Ja mies valittaa iPadini häiritsevän häntä kilahtelullaan keskellä yötä. Vaan, koska olen autonominen ja vapaa, en poista vempaintani makuuhuoneesta.
Siihen antaa oikeuden kolmas ikäni, johon miehellä on vielä matkaa.
Oisko tämä nyt sitten sitä nuoruuden kypsempää versiota?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti