sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Mielen taidot ikäihmisellä

Edellisessä postauksessa mainostin geropsykologi, psykoterapeutti Marja Saarenheimoa Vanhustyön keskusliitosta.

Jatkanpa edelleen hänen näkemystensä jakamista.

Ikääntyneille(kin) psykoterapia-asiakkaillaan Saarenheimo harjoituttaa mielen taitoja. Näihin kuuluu muun muassa kyky sietää epävarmuutta ja ajoittaista kärsimystä, näkökulman vaihtamista, tietoista hyväksyvää läsnäoloa (mindfulness) ja kykyä rauhoittaa itseään.

Arvokkaita taitoja kaikki arkielämässä, eikö vaan?

Jos omaisin riittävästi kykyä rauhoittaa itseäni, ei varmaankaan tarvitsisi ajautua kiihdytyskaistalle. Kiihdytyskaista oli viimeksi käytössä toissapäivänä, kun mies, joka meillä majailee, pesi kaatoallasta tiskiharjalla. Joku huusi kuin hinaaja.

Kelahan ei tue yli 60-vuotiaiden terapiaa.  Mielen taitojen harjoittelu siksi meillä useimmilla jää oman aktiivisuuden varaan. Hyvään alkuun jo pääsee, jos kiihdyttävässä tilanteessa rauhoittuu tietoiseen hengittämiseen. Ajatuksia ja tuntemuksia havainnoidaan, mutta sitten päästetään ne menemään, kuin lastut laineille tai ilmapallot taivaalle. Mindfulnessharjoituksista löytyy kyllä tietoa monesta lähteestä.

Nyt joku voi ajatella, kuten Saarenheimokin on  huomannut, että on liian vanha oppimaan tai että enää tässä iässä ei ole näillä taidoilla merkitystä.

Saahan sitä niinkin ajatella, mutta toisin ajattelu voisi olla hyödyllisempää.

Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan. Ihan arjen elämässä näillä taidoilla on merkitystä. Saarenheimonkin vanhin asiakas on 85- vuotias.

Kognitioiden eli muun muassa ajattelu- ja muistitaitojen ylläpito luo pohjaa mielen taitojen harjoittelulle.

Saarenheimo suositteli esimerkiksi laskuharjoituksia (kaksi sivua päivässä!), ääneen lukemista ja sudokuja. Ja paljon! Ne aktivoivat etuaivolahkoa.

Voi jesses! Onko tässä nyt ruvettava sudokoimaan ristisanojen sijasta! Kun ne numerot on niin tylsiä! On paljon mielenkiintoisempaa pohtia, tarkoittaako avainsana "tarmo" kenties Tarmo Mannia vai jotakin muuta. Siinä on sentään mielenkiintoa.

Lapsenlapsetkin ovat sen ikäisiä, että eivät kaipaa ääneenlukua. Kai sitä voisi löytää vapaaehtoistyön, jossa saa lukea ääneen.Tai sitten ruveta polottamaan kotona kirjaa lukiessaan.Se olisi helpoin ratkaisu.

Täytyy miettiä!



Ei kommentteja: