"Kuuluuko sinne taakse? En aio ruveta kovalla äänellä puhumaan. Jos ei kuulu, tulkaa tänne eteen".
Näin sanaili uusi joogaopettajani ensimmäisellä tunnilla.
 |
| Näsinneulaan asti ei puheen tarvitsekaan kuulua. |
Puheoppiin kaikki mussuttajat ja hissuttajat!
Tälläkin tunnilla oli yli kolmekymmentä joogaajaa koulun liikuntasalissa ja kuvitellaan sitten, että kaikki voisivat tulla eteen. Haloo!
Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että joogaajat tarvitsevat mattonsa sekä tilaa joka puolelle ojennella raajojaan ilman, että ne tökkäävät jonkun toisen raajaan.
"Tulkaa eteen- kehotuksen" varjolla on sitten näköjään lupa ohjata tuntia niin hiljaa puhumalla, että ihan varmasti takana olijat eivät kuulleet. Itse olin salin keskipaikkeilla ja kuulin kyllä, mutta välillä sain terästää kuuloani.
No, joogaamista häiritsee liian kovalla äänellä puhuminen, voisi joku perustella.
Ja katin kontit, sanon minä, kokemuksen syvällä äänellä.
Normaalivoimakkainen puhe kyllä kuuluu, ei huutaa tarvitse. Huomattavasti enemmän häiritsee, jos ei kuule, mitä pitäisi tehdä ja joutuu kuikuilemaan ohjaajalta tai toisilta joogaajilta mallia.
Tästä närkästyksestä huolimatta aion mennä seuraavallekin tunnille. Entisen, hyvän, selkeä-äänisen joogaopen, tuntiajat eivät sopineet minulle. On sitä paitsi ihan virkistävää nähdä, miten eri lailla ohjaajat ohjaavat.
Mutta silti.
Jos puhut ihmisjoukoille, harjoittele äänen käyttöä.
Jooko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti