keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Supersatoa odotellessa

Perunavaon teossa Saksasta saapunut vetohärkä ja härän ohjastaja.

Luin päivänä muutamana lehtijutun, jossa kerrottiin, että itse tekeminen yleistyy. Halutaan viljellä itse, tehdä itse tarvittavia esineitä. Kova kysyntä kaupungeissakin on viljelypalstoista.

Pyörä on siis keksitty uudelleen. Eipä tuota historiassa tarvitse kovin kauas mennä, kun omavaraisuus oli tavallista ja jopa pakollista, että leivän syrjässä jotenkin pysyisi.

Mekin ehdimme ennen superhelteitä ja nyt olevaa jäätymiskautta laittamaan perunat ja siemenet maahan mökillä. Jokakeväinen juttu.

Mies on innokas siementen maahan laittaja. Perkuuseen hän ei sitten osallistu. Arvata saattaa, kuka sen tekee - jos kukaan. Kysynpä vain, meneekö hommat tasajaolla.

Toisaalta. Tulos on aika sama, perkaa tai ei. Salaatti saattaa kasvaa - paitsi viime kesänä. Porkkanat ovat syksyllä korkeintaan viisisenttisiä. Purjot ovat vähän pulskistuneet. Tilli saattaa tuottaa pari vartta. Sipuli on menestynyt hyvin, jos syksyllä pellosta saa saman verran kuin sinne keväällä laittoi. Pavut ja herneet sen sijaan menestyvät.

Perunasadonkin kanssa on vähän niin ja näin. Isäni, joka aikoinaan viljeli samaa perunapeltoa, sai aikaan aina hyviä ja isoja perunoita ja yleensä paljon. Meillä perunoita tulee tai sitten ei. Syystä tai toisesta jäävät yleensä pieniksi. Kaikista ei näköjään ole perunan viljelijöiksi. Jos mies saisi yksin päättää, perunat jäisivät laittamatta.Toistaiseksi on kuitenkin suostunut hommaan. Minä taas ajattelen,että on se juhlaa saada kesällä omat, maukkaat uudet perunat suoraan maasta. Tänä keväänä uutta toivoa antaa maahan tuotu lantakuorma.

Loppuhan viljelyhommalle tulee jossakin vaiheessa. Ikä aikanaan tekee tehtävänsä, ellei sitten tauti ehdi ensin.

Niin kauan kuin kykenee, huonomminkin aikaa voisi viettää kuin peruna- ja ryytimaalla. Jotain satoa tulee perunamaaltakin joka tapauksessa. Elleivät sitten myyrät ole ehtineet perunavakoon ensin. Tai rutto. Tai kuivuus. Tai liika märkyys. Kun tarpeeksi jaksaa  kuokkia, joka vuosi sieltä löytää kuitenkin maukkaita perunoita ateriaksi asti.

Ei kommentteja: