Reissussa sattuu ja tapahtuu

Jos haluat pientä jännitystä arkielämääsi, lähde vieraaksi siskon tytön häihin Saksan maalle. Lennä Finnairilla ensin Tampereelta Helsinkiin ja sitten Helsingistä Frankfurtiin. Mene sitten Frankfurtista junalla Mannheimiin.

Kas näin se tapahtuu.

Ruumaan meneviin laukkuihin pakataan juhlatamineet ja ohjelman rekvisiitta. Eivät olisi sopineet käsimatkatavaroihin.

Odottelemme Tampere-Pirkkalan lentokentällä koneen lähtöä Helsinkiin. Koneen saapuminen Tampereelle  on myöhässä. No, sattuuhan sitä, onhan meillä ruhtinaalliset puolitoista tuntia vaihtoaikaa Helsingissä.

Kone lähtee Tampereelta 50 minuuttia myöhässä. Koneessa kuulutetaan pitkä liuta jatkolentokohteita, joihin kone on jo lähtenyt ja matkustajat siten myöhästyneet. Frankfurt on niiden kohteiden joukossa, joista sanotaan: "Mahdollisesti ehditte jatkolennolle."

Ehtivätkö laukutkin, kysymme? Eivät todennäköisesti.

Ihan kiva. Onpa eka kerta kun esiinnymme häissä farkuissa ja t-paidassa.

Arvelemme ehtivämme jatkolennolle. Usko on koetuksella, kun Helsingin kentällä odotamme viisi minuuttia portaita koneen viereen. Ja vielä bussimatkakin.

Niinhän se käy, että kymmenen minuuttia ennen koneen lähtöaikaa olemme portilla. Tosin portti on jo suljettu ja kone rullamassa kiitoradalla.

Ei muuta kuin jonoon muiden epäonnisten kanssa.

Onni kääntyy. Finnairin virkailija löytää Lufthansan koneesta vielä pari vapaata paikkaa samalle illalle.

Mutta. Todennäköistä on, että laukut eivät ehdi koneeseen.

Järkemme ei käsitä, miten ne eivät ehtisi, kun lähtöön on vielä tunti. Emme kuitenkaan urputa mitään siitä, ettei paikkojakin viedä pois.

Suunnittelemme, että  aamulla Mannheimissa hyökkäämme ensimmäiseen kauppaan Visaa heilutellen. Pakollinen shoppailu tässä tilanteessa ei kyllä houkuta pätkääkään.

Franfurtin kentällä hypin tasajalkaa, kun jo kaukaa näen, että vaaleanpunainen prinsessalaukkuni keikkuu hihnalla. Hurraa!

Loppu siis hyvin. Matka viivästyi vain parilla tunnilla.

Seuraavana päivänä tosin myähästely jatkuu. Myöhästymme kirkosta. Onhan se komeeta, kun koko kööri odottaa seremonian alkamista, kun me lopulta talsimme toiseksi etummaiseen penkkiin.

Tähän myöhästymiseen oli syynä morsiamen setä, jonka kyydissä kirkkoon menimme. Hän ei onnistunut löytämään autoaan hotellin parkkitasoilta. Kun hän löysi auton, täytyi vielä löytää vaimo, joka oli mennyt etsimään häntä ja autoa.

Tämän häämatkan kyllä muistamme!

Häitäkin juhlimme toista kellon ympärystä ja tanssasimme hiki lentäen.

Ja kyllä! Morsian oli ihan oikeasti kaunis superkauniissa puvussaan..

Entä sulhanen? Komea tietenkin, mutta onko sulhasella häissä niin väliä!