Ensimmäinen kanttarellisoosi syötiin mökillä sunnuntaina uusien perunoiden ja kesäkurpitsan kanssa. Omat perunat eivät vielä ole syötäviä, mutta torin Siiklit ovat vallan hyviä. Jälkiruoaksi armas siippani oli noukkinut mustikoita ja ahomansikoita.
Nam. Gourmetruokaa parhaimmillaan!
Mustikoiden kypsymistä isommin poimittavaksi saa odottaa. Saunan edustan runsas "kanttarelliviljelykin" vaatii kasvua. Toivottavasti ei tule kovin kuivaa. Muuten kuivuvat nämä sienetkin, kuten monesti on käynyt. Tänä vuonna niitä on paljon enemmän kuin aikaisemmin, monessa kohdassa. Oman maan salaattia on syöty pitkään, nyt sitten kesäkurpitsaakin. Torin mansikoitakin pakastin eilen ja tänään. Onkohan suussani vikaa, vai missä, kun tämän kesän mansikat eivät maistu makeilta? Kesäkuun alussa Belgiassa oli mansikka-aika ja ne olivat todella hyviä.
Eilen mökiltä tullessa sain taas tuoksutella kotimatkalla. Tällä kertaa kyse oli mesiangervosta. Ihana tuoksu sekin. Joskus muinoin kuivasin niitä teeksi ja hyvää oli. Jonnekin on vaan sekin touhu unohtunut.
Omassa pihassa tuoksuu iso jasmikepensas. Kaunis kuin mikä ja huumaava tuoksu!
Tänään pyöräilin kaupungilla asioita hoitamassa. Väki näytti pääasiassa liikkuvan shortseissa, kaunis ilma kun oli. Huomiotani kiinnittivät kuitenkin enemmän ne nuoret naiset, joilla kesämekko ei ylettynyt edes kunnolla vesirajaan. Jotenkin en saata uskoa, että niin moni nimenomaan haluaa esitellä alushousujaan ja pakaroitaan. Luulen, että ainakin joillakin on kyse siitä, että he katsovat itseään vain peilistä sen edessä seisoen. Tilanne on eri, kun he kävelevät ja hame elää omaa elämäänsä.
No, eipä se meikäläistä hetkauta, mitä kukin esittelee. Saatan sitä paitsi olla niin vanhanaikainen, että en ymmärrä, jos muoti sellaista määrää. Muistanpa entistä kollegaani, joka aikoinaan oli ystävällisesti huomauttanut tutulle nuorelle naiselle, että hänen pitäisi varmaan korjata housujaan, kun stringit näkyvät. Lievästi halveksien tädin ymmärtämättömyyttä tyttö oli todennut "Niiden kuuluukin näkyä!" Elettiin siis sitä aikaa, kun stringien esittely oli tullut nuorisomuotiin.
Ei ollut kolleganikaan silloin ajan tasalla, vaikka onkin itseäni parikymmentä vuotta nuorempi.
Totta puhuen, kyllä itsellänikin nuorena miniaikaan oli aika lailla lyhyitä mekkoja. Sitä oli silloin hoikka ja pitkä. Uskallan kuitenkin väittää, että mitään vilauttelua ei tapahtunut. En ainakaan tunnusta. Ellen sitten kuulunut samaan joukkoon niiden kanssa, jotka vain peilin edessä seisoen katsovat asun sopivuuden.
O tempora, o mores!
ps. Kotimatkalla kaupungilta testasin taas testiylämäessäni voimiani. Mäki on nääs päästävä polkien ylös asti. Onnistui, vaikka kyydissä oli lisäpainona tavaraa kymmenen kilon edestä.
Ei huono!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti