lauantai 8. elokuuta 2015

Kun on elämä

Kun on elämä, ei ehdi notkua netissä edes blogia kirjoittamassa! No, kuka ehtii, kuka ei. Minä näköjään en.

Kesä on ollut touhukas ja samanlaisena näyttää jatkuvan. Vieraita tulee, on, ja menee. Toisia tulee, on, ja menee. Välillä olen polkaissut mökille tai Savonlinnaan oopperaan tai elokuviin tai johonkin muuhun häppeninkiin.

Kuopuksen ja Kultatytön yhteinen sormiväritaideteos.


Eilen illalla tulin mökiltä. Uskaltauduin monen vuoden pidättäytymisen jälkeen marjametsäänkin siskon tytön ja tämän saksalaisen kumppanin kanssa. Pidättäytyminen on johtunut käärmefobiastani. Miehen mukaan olenkin varsinainen käärmemagneetti: yleensä joka kerta metsässä kyy minulle näyttäytyy. Yksi syksy kaikista tömistyksistäni huolimatta boan kokoinen kyy luikerteli ihan edestäni.

Ja tämä tarina on tosi. Siihen metsään en enää jalallani astu!

Ihme ja kumma. Tällä viikolla sain poimia melkein sangollisen mustikoita ilman häiriöitä! Täst mie tykkään!

Esikoinen lähti Brysseliin tänään. Vävy lasten ja Armi-koiran kanssa tulee huomenna käymään ja syömään. Suuntaavat sitten laittamaan venettä talvitelakalle ja autolla Brysseliin. Maanantaina on muutaman ystävän kanssa perinteiset Litukkabileet, siis Litukan siirtolapuutarhamökillä.

Tänä päivänä olen leiponut yhtä ja toista. Täytyy varautua ensi viikolla tuleviin saksalaisiin vieraisiin. Ensi viikonloppuna saattaa mökille tulla myös Kuopus avokkinsa ja tämän Ranskasta vierailulla olevan äidin kanssa.

Että näin se kesä menee. On jo lopuillaan. Joidenkin ajanlaskun mukaan tosin kesä alkoi vasta viime viikolla. Kun nääs tuli lämpimämpää. Näin totesi esimerkiksi Teatterikesän avajaisissa viime tiistaina valtiovallan edustaja.
Erikoisin Teatterikesän avajaisiin osallistuja.


Olen aina luullut, että vuodenajat menevät kalenterin mukaan. En ole myöskään kuullut, että jossakin on luvattu, että näillä leveysasteilla kesällä on aina helteistä.

En suostu marisemaan huonosta kesäsäästä! Etenkään, kun minun kokemukseni mukaan se ei ole kesän viettoani haitannut. Tilanne olisi toki eri, jos lempipuuhaani kesäisin olisi auringossa makaaminen. Näin ei ole. Jo noin  45 vuotta sitten sain auringon otosta opetuksen: auringon pistoksen. Ei ollut kiva lojua kuumeessa pari viikkoa petin pohjalla.

Näin Vapaana Kansalaisena on näitä lomapäiviäkin huomattavasti enemmän kuin Työn Raskaan Raatajilla. Tässä ei joku sadepäivä haittaa siksikään. Enkä niistä ehdi lukua pitämään.

Näillä sitä paitsi on mentävä!


Miksi pilaisin kesäpäiviäni, edes sadesellaisia, tyytymättömällä jurnuttamisella?

Ei kommentteja: