Onko kesä ilman hellettä?

" On kaksi asiaa, joihin ihmisen on sopeuduttava, jotta elämän kestäisi: sään kehnouteen ja ihmisten epäoikeudenmukaisuuteen."

N-S de Chamfort

Tällaisen mietelauseen löysin tämän päivän lehdestä.
Taidatkos sen etevämmin sanoa!

Totta puhuen luulen, että elämässä on paljon muutakin sopeutumista vaativaa. Saattaapi olla asioita, jotka ovat paljon vaikeampia kuin kehno sää. Kehno sää voi siinä tarkastelussa vaikuttaa hyttysen pissalta valtameressä.

Tänä kesänä varma puheenaihe on kuitenkin ollut sateinen sää. Helteistä on saatu nauttia niukasti, jos ollenkaan. Tästä jokunen on vetänyt johtopäätöksen, että kesää ei olekaan.

Ja höpö höpö, sanon minä. Kesä on paljon muutakin kuin lämmin tai kylmähkö sää. Sehän on vihreyttä, luonnon kauneutta, ihania tuoksuja, veden liplatusta ja vaikka mitä. Kesä on raikas tuoksu sateen jälkeen.

Ainoastaan meidän aikamme ihminen, joka on opetettu oman elämänsä sankariksi ja hallitsemaan omaa elämäänsä, voi kokea tulleensa petetyksi, jos toivottuja helteitä ei tulekaan.

Näin nyt vain on, että vaikka ihminen kuvittelee valitsevansa ja pystyvänsä luomaan itselleen haluamansa elämän, Ilman Haltijat eivät aina vaatimuksia kuuntele.

Ihmiselle, jonka pää ja kroppa ei hellettä kestä, auringossa makailusta puhumattakaan, mittarin nouseminen lähelle 

kolmekymmentä ei ole toivottu asia. Kuulun tähän ryhmään. Toki siinäkin lämpötilassa voi kesässä elää. Aurinko toki sinänsä on mieluista. Etenkin kun näin Vapaana kansalaisena voi valita paikkansa ja toimensa. Toki nautin, kun helteiden ansiosta mökillä vesi nousee yli kahdenkymmenen asteen. Kesäistä lempilajiani, uimista, voin  silloin harrastaa kerralla pitkään.

Jos päivissä on tapahtumia, sää jää sivurooliin, olen havainnut. Viimeisen viikon ajan meitä, eläkeläisparia, on ilahduttanut Kuopuksen kotona olo ja ennen kaikkea lastenlasten, Kultatytön ja Kultapojan lomailu. Menemisiä ja tulemisia on. Kuopus on ihailtavasti ideoinut lapsille erilaista puuhaa. Ruokaakin täytyy suunnitella vähän pitemmällä kaavalla. Säähän ei ole kiinnitetty sen enempää huomiota kun vain katsottu, mitä vaatetta on syytä laittaa päälle ulos lähtiessä. Ja ulkoiltu on! Minäkin olin elämäni ensimmäisen kerran frisbeegolfia pelaamassa. Muinoin, ollessani Kuopuksen kanssa kolme vuotta hoitovapaalla, tein jo sen viisaan havainnon, että ulkoilu ei ole sääkysymys, vaan pukeutumiskysymys.

Kultapojan futisporukka jatkoi keskeytymättä jalkapallon potkimista, vaikka sade yltyi. Itsenikin sama sade kasteli sauvaillessani läpimäräksi. Mutta kylmä ei ollut! Kultapoikakin sanoi kotiin tullessaan, että enemmän on hikinen kuin sateenmärkä. Ei se sade kuulemma haittaa. Ja miten taas vanha kansa sanoikaan: sen kesä kuivaa, minkä kastelee. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että kyllä vaatteiden ja kenkien kuivaukseen tarvittiin muita menetelmiä.

Lisää kesävieraita on luvassa koko loppukesäksi! Lämpömittarin tuijotteluun ei jääne aikaa.  Hyvä niin!

Sopeudutaan siis vain kesään, annetaan meille millaisia säitä vain! Itse en edes puhu sopeutumisesta, vaan nauttimisesta!

Ainahan kesä on kuitenkin vähäluminen.