Eipä sillä. Rakastan paitsi kesäteatteria myös talvi,-syksy-, ja kevätteatteria! Ei ole väliä, onko farssia, komediaa vai tragediaa. Kunhan on hyvää, niin meikä nauttii.
Viimeisin kokemus kesäteatterista oli viime viikolla Ihmemaan Oz Komediateatterissa. Jos tarkkoja ollaan, kyse ei ollut perinteisestä KESÄteatterista, koska esitys tapahtui sisällä, normaalissa näytössalissa. Pääsin näytökseen lastenlasten siivellä. Kuopus oli menossa heidän kanssaan, mutta minä änkeydyin mukaan. Esitys oli mielenkiintoinen, hauska ja todella hyvin esitetty. Tätä mieltä oli koko seurueeni.
Kaukana ovat ajat, jos niitä on koskaan ollutkaan, jolloin lapsille tehtiin näytöksiä vähän vasemmalla kädellä. Puvustuskin oli tehty viimeisen päälle. Joskus Komediateatterin aikuisten näytöksissä on ollut niin tökeröitä peruukkeja, että melkein kokee myötähäpeää. Ihmemaan Ozissa tämäkin oli toisin.
Komediateatterin varsinaisella kesäteatterinäyttämöllä menee tänä kesänä Tankki täyteen. Vanhasta lämmitetty siis. Ilmari Saarelainen ja Tuire Salenius ovat rooleissa, jota näyttelivät jo noin 40 vuotta sitten. Saarelainen on aikamiespoika ja Salenius kahvila-apulainen. Enemmän kuin täydestä meni molempien esitys. Pankkini hyväntahtoisuudesta johtuen pääsin minulle ilmaiseen näytökseen ja sain jopa kaupan päälle kuoharilasillisen ja kahvit kastettavan kanssa väliajalla.
Ei huono diili.
Uudelleen lämmityksestä huolimatta Tankki täyteen- esitys oli oikeasti hauska. Aamulehden arvioitsijalla oli ilmeisesti huono päivä arviota kirjoittaessaan. Hän nimittäin suositteli, että Vilenin perhe saisi jo levätä haudassaan. Jos hän on oikeassa, niin me kaikki sadat muut olemme väärässä. No, jokainen kokee asiat eri lailla. Miten se meneekään: yx tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Ystävättäreni ja minä joka tapauksessa tykkäsimme.
Eipä tähän vielä lopu tämän kesän kesäteatterinautintoni.
Pyynikillä menee Niemisen esikoisteoksen pohjalta tehty Avioliittostimulaattori näytös. Luin kirjan tuoreeltaan, kun sain sen lahjaksi. Pidin sitä kovin heppoisena. Ihmiset oli tehty kovin stereotyyppisiksi. Osoitettiin selvästi, kuka on hyvä ja kuka outo. Kenen tapa toimia on hyväksyttävä, kenen ei.
Näytelmä oli kylläkin hauska ja kovasti katsomisen arvoinen! Jälleen myös seuralaiseni oli samaa mieltä. Ihmettelin jo katsoessani, että eiväthän nuo sukulaismiehet tuollaisia olleet kirjassa. Luinkin sitten, että dramaturgi oli muokannut tekstiä vauhdikkaammaksi ja antanut juroille miehillekin paljon puheenvuoroja. Näin heistä tulikin uskottavampia hahmoja.
Kesäiseksi traditioksi on muodostunut, että ystävien kanssa nelistään käymme Kangasalla Ramppi-teatterissa katsomassa Aulis Aanion kirjoittaman näytelmän. Kesästä toiseen on edetty menneisyydestä melkein nykypäivään. Nyt oli 1970- lukua kuvastava Haaveet kauas kuljettaa. Aarnion näytelmissä on yleensä paljon asiaa, joskus jopa julistusta. Mielenkiintoista on kuitenkin seurata eri aikakausien tapahtumia. Seitkytluvulta toki itselläkin on tunnistettavia muistoja. Tätä katsomiskokemusta sponssasi osaksi muuten Aamulehti.
Että satoiko ? Ja paleliko? Ei ja ei.
Ramppiteatterin esityksen ajaksi oli luvassa jopa ukkossadetta. Yläkerran Ukko antoi kuitenkin aurinkoa. Huomattava on myös, että kaikissa tänä kesänä tähän asti käymissäni kesäteattereissa on katos tai jopa seinätkin, kuten Komediateatterissa.
Tampereellakin kesäiset teatteriesitykset ovat kovasti lisääntyneet. Voisi mennä vielä katsomaan esimerkiksi Turhapuroa, Pikku neiti porvoolaista, Lysti-teatterin Kauppalopoa ja vielä joitain muitakin.
Katsotaan nyt, mihin ehtii.
Nyt minun täytyisi kuitenkin ehtiä lähtemään mökille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti