Ei tainnut onnellisempaa Itsenäisyyspäivän juhlijaa eilen olla kuin 101-vuotias Hannes Hynönen.
Enpä voinut kuin hyvästä mielestä hykerrellä, kun katselin häntä ja kuuntelin hänen ajatuksiaan Linnan juhlilla. Vaikutelmaksi tuli, että ei taida olla Hannes mikään mutrusuu arkielämässäkään. Tämän vahvisti eilisen Helsingin Sanomien artikkeli. Haastattelijakin totesi jutussa, että Hynönen on silmiinpistävän myönteinen ja iloinen. Kuntokin on erinomainen. Tämä torpparin poika, entinen maanviljelijä ja kahden sodan veteraani itse kertoi:
"Minä olen tavattoman tyytyväinen elämääni. Minulla ei ole mitään valittamista."
Kuinka moni meistä muista voi sanoa samoin? Aina sitä nyt ainakin valitettavaa löytyy. Jos ei muuten niin hakemalla. Ja jos ei muusta niin säästä.
Toinen Linnan juhlija, näyttelijä Antti Litja totesi inhorealistisesti, että tässä iässä (76v) ei juuri muuta huomaa kuin oman lahoamisensa, kun peräseinä häämöttää. Onneksi siihen kuulemma osaa suhtautua, kun se tulee vähitellen. Litjan ilme paljasti, että ei hän nyt niin täysin tosissaan ollut.
Vaikka tuossa lausumassa vanhenemisesta totuuden siemen onkin, niin asian ilmaisutapakin itseäni hymyilytti: "oma lahoaminen", "peräseinä". Taidatkos sen vahvemmin sanoa.
Niin tai näin.
Elämmepä terveenä ja terävänä satavuotiaaksi tai alamme lahota jo aikaisemmin, myönteisyydestä ja iloisuudesta ei ole ainakaan haittaa!
Päinvastoin. Myönteinen ajattelu, että ei jää vastoinkäymisissä vellomaan, voi jopa antaa elämään lisävuosia.
Toivottelen myönteistä 98:tta Suomen itsenäistä vuotta jokaiselle!
Sopivasta itsepäisyydestäkin voi olla hyötyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti