Oppihetkiä teatterissa

Viikkona muutamana lähdin ystävän kanssa Tampereen teatterin ison näyttämön Ihmisen osa nimistä teatterikappaletta katsomaan.

Näytös oli hyvä, Kari Hotakaisen teksti ja Anja Pohjola pääosassa.

Juuri ennen esityksen alkua takaa kuului vanhemman oloisen miehen kuuluva ääni: "Laita nyt se fasepuukki pois päältä vähäksi aikaa!" Nuoren naisen oloinen ääni vastasi: " Ei tässä ole ääntä päällä."

Haloo Helsinki ja kaikki muut kaupungit! Siis älypuhelimen käyttö ei haittaa teatterissa, jos siinä ei ole ääntä? Just joo. Miksi tulla teatteriin, kun voisi kotona surfailla? Kysyy hän, joka ei tätä ymmärrä!

Melkein heti alussa tajusin, että toipilaspolveni joutuivat olemaan liian pienessä tilassa ja lähes liikkumatta ja särkivät. En ollut muistanut, miten kapeat vanhan salin istuinvälit ovat!

Varmaankin ensimmäisen kerran hyvää teatteria katsoessani odotin: Kunpa väliaika tulisi pian! Mietin myös, pitääkö lähteä kotiin kesken kaiken.

Väliaika tuli. Valitin asiaa vahtimestarille.

Tämä ihana ihminen suhtautui empaattisesti ja sanoi: " Ei hätää. Nostetaan tuoli väljään paikkaan. Käykö tämä tuoli vai haenko käsinojallisen alhaalta? Käykö tämä paikka vai laitetaanko tuohon toiseen?" Tippa tuli linssiin! Homma hoitui ja noin ystävällisin sanankääntein!

Entä ne opetukset?

Opetus 1. Hotakaisen tekstissä oli hyviä oivalluksia Salme-roolihenkilön suulla, joita en toki kaikkia muista.

Yksi oli kuitenkin jotakuinkin näin: " Ihminen tarvitsee vain keskittymiskykyä ja mielikuvitusta. Keskittymiskykyä siksi, että pystyy saamaan hommat tehtyä. Mielikuvitusta siksi, että pystyy asettumaan toisen asemaan."

En nyt ihan menisi sanomaan, riittääkö nuo, mutta tärkeitä asioita ovat.

Tämän yritän myös muistaa: " Naamanpesu auttaa aina. Naama on pään tuulilasi ja päässä tapahtuu kaikki." Tätä täytyy kokeilla huonon fiiliksen tullen.

Opetus 2. Tämä liittyy facebook-keskusteluun. Me varttuneemmat emme välttämättä ymmärrä nuoria eikä nuoret meitä. Maasto kun on sama, mutta kartta eri. Riittää kai se, että yrittää ymmärtää. Ja sietää silloinkin, jos ei ymmärrä.

Vaikeeta on. Myönnän. Netissä surffailijoista olen saanut nauttia parissa konsertissa. Olen pidellyt kukkahatustani kiinni, että en sano mitään. Kukkahattutädille hyvä saavutus.

Opetus 3. Jos olet vajaakuntoinen, ota selvää asioista etukäteen. Ellet ole älynnyt/muistanut/viitsinyt ottaa selvää, käänny ihmisen puoleen, joka voi auttaa. Muista vanhanaikaisesti kiittää avusta!