Tähän asti olen ajatellut eläväni kolmatta ikää. Ikää, joka on työiän ja neljännen iän välissä. Neljäs ikä alkaa taas noin 80- vuotiaana.Yksi jaottelu tämä tietenkin on yhä edelleen.
Mutta.
Tuntuupa ihan erilaiselta elääkkin go go-ikää eli menoksi vaihetta. Ihanhan siinä jalka alkaa vipattaa pelkästä ajatuksesta. Tähän menoon pääsee mukaan noin 65- vuotiaana. Mitä on siihen verrattuna kolmas ikä? Sehän on vähän kuin kolmas sija, pronssimitali.Kaikki kai haluavat mieluummin olla ykkösiä. Tosin kolmatta ikää on kuvattu myös henkilökohtaisen hyvinvoinnin ajaksi. Sehän kelpaa.
Go-go-iän jälkeen on odotettavissa noin 75- vuotiaana slow go-ikä. Silloin menotahti vähän hiljenee. Tuokaan ei tunnu pahalta nykyisenä leppoistamisen kulta-aikana. Tervetuloa siis slow go- ikä. Sitten aikanaan.
Yli 85- vuotiaat elävät tämän luokittelun mukaan no go- ikää. Jalka ei enää nouse ja vanhussana on luonteva. Ihan hyvä ikä voi olla sekin,etenkin kun ajattelee, mikä olisi vaihtoehto.
Näin siis keskimäärin.
Sisareni saksalainen anoppi on yksi poikkeus säännöstä. Viime kesän juhlissa tämän no go-ikäisen jalka nousi kaikista ahkerimmin tanssilattialla. Me go go-ikäiset jäimme kakkosiksi, puhumattakaan nuorisosta. Saapa nähdä, onko tilanne sama toukokuisissa siskon tyttären häissä.
Kirjallisuudessa löytyy toki muitakin "nimittelyjä". Esimerkiksi nuori iäkäs on 60- 69- vuotias. Ehdottomasti on syytä laittaa paino sanalle nuori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti