"Kun teet totutut asiat toisin, annat sisimpäsi uudelle ihmiselle tilaa kasvaa". (Paulo Coelho)
"Kyllä meillä olisi paljon parantamisen varaa asenteissa, anteeksi vain rakkaat työtoverit!"
Näin tunnusti Koukkuniemen vanhainkodin hoitaja, Marjut, radiossa päivänä muutamana. En ollut uskoa korviani. Hyvä Marjut!
Satuin aukaisemaan radion kesken ohjelman, joten kokonaisuus ei minulle täysin hahmottunut. Kyse oli kuitenkin, näin ymmärsin, talossa meneillään olevasta, pitemmästä projektista, tavoitteena vanhusta arvostavat asenteet. Siihen kuului muun muassa Toimintamahdollisuus- työpaja, jossa asukkaatkin saivat sanoa mielipiteensä. Vuoden päästä luvattiin muutoksia näkyvän, mahdollisesti malliksi muillekin.
Asukas Börje kertoi toiveenaan, että seurustelu olisi henkilökohtaisempaa.
"Meitä paapotaan. Hoitajat kailottaa. Eivät osaa suhtautua ihmiseen. Minä olen minä. En hän, enkä se.".
Tämä kailottaminen harmitti Börjeä erityisesti siksi, että hänellä itsellään on hyvä kuulo.
Hoitaja jatkoi:
"Meidän tulisi kohdata ihminen, ei potilas, ei hoidokki. Muutos lähtee itsestä."
Upeaa Marjut, upeaa!Näinhän se on. Miksi se sitten meille monelle on niin vaikeaa? Itsensä muuttaminen, etenkin asenteiden, se se vasta luonnetta ja aikaa kysyy. Toisia olisi niin helppo muuttaa, kun vain mokomat ymmärtäisivät muuttua.
Toivon mukaan näitä marjutteja on Koukkuniemessä enemmänkin kuin yksi. Ja uskon heitä olevankin monia. Olisin kuitenkin ollut mielelläni kärpäsenä katossa kuulemassa, miten työtoverit suhtautuivat Marjutin näkemyksiin.
"Kiire on jokaisen päässä.", sanoi hoitaja.
Joskus olen kuullut epäystävällistä kohteluakin selitettävän kiireellä. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, että töykeät sanat veisivät enemmän aikaa kuin ystävälliset. Vaatinee korkeampaa käsityskykyä.
Tavoitteena ovat siis vanhusta arvostavat asenteet. Vanhainkodissa. Hyvä, että tähän pyritään. Toisaalta voisi odottaa, että vanhainkodissa, jos missä, olisi hoitajilla ilman muuta vanhusta arvostavat asenteet.Parantamisen varaa toki aina on, kuten hoitaja totesi.
Hoitoalalla vanhusten hoito ei ole, ainakaan nuorille, se mediaseksikkäin vaihtoehto.Mene tiedä, jospa muutosta tapahtuu, kun vanhusten hoitoon yhä enemmän tulevat mukaan tekniset välineet kuvapuhelimineen ja robotteineen. Kaikkia vaan kun ei voida hoitaa matkan päästä, koneita säädellen. Ihmisen suoraa kohtamista tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti