Vanhuspalvelulaki määrää vähentämään laitoshoitoa ja panostamaan vanhusten asumiseen omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Hyvä näin, ellei mennä samalla ojasta allikkoon. Muistelenpa vain aikain taakse, jolloin isolla kädellä vähennettiin mielisairaalapaikkoja ja sairaalahoitoon pääseminen siten vaikeutui. Kuinkas kävikään, avohoitoa ei kehitetty vastaavasti ja mielenterveyspotilaista osa joutui tyhjän päälle. En tiedä, onko tilanne nyt jo sillä saralla korjaantunut, toivon niin. Toivoa sopii myös, että vanhusten hoidossa näin ei tapahtuisi. Tampereen kaupungin tiedotuslehdessä 5/2013 ainakin kovasti lupaillaan. Muun muassa kotona asuvien vanhusten suun terveyteen ja ravitsemukseen luvataan jo ensi vuonna erityisesti kiinnittää huomiota. Miten se käytännössä tapahtuu,sitä ei kerrota. Kotikuntoutustakin on luvassa. "Muutoksilla pyritään lisäämään myös ikäihmisten itsemääräämisoikeutta", kerrotaan ja korostetaan yksilöllisiä tarpeita. Hyviä asioita, toivottavasti rahaa ja sitä myöten työntekijöitä saadaan riittävästi. Tutkitun tiedonkin mukaan tiedetään, että useimmat ikäihmiset haluavat asua kotona.Toteutetaankohan itsemääräämisoikeutta myös niiden kohdalla, jotka esimerkiksi turvattomuudentunteen takia eivät uskaltaisi enää kotonaan asua? Hyväkään kotipalveluhoito kun ei voi olla ympärivuorokautista. Kotona asumista ei tulisi tunkea kuin käärmettä pyssyyn. Tästä eräällä tuttavallani on ikäviä kokemuksia parin vuoden takaa.(jääköön paikkakunta sanomatta). Hänen äitinsä kotiutettiin sairaalasta, vaikka äiti ja omaiset olivat sitä mieltä, että hän ei siellä kykene yksin asumaan. Täytyi kuulemma saada ensin näyttö, että ei pysty. Siksi kukaan omainen ei saanut mennä vanhuksen kotiin auttamaan. Näyttö saatiin: jo ensimmäisenä yönä vanhus kaatui kotonaan. Vastaavanlaisesta tapauksesta oli sitten samoihin aikoihin yleisönosastokirjoitus Hesarissa. Kyse ei siis ollut yksittäistapauksesta. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten tuota vanhuksen itsemääräämisoikeutta käytännössä toteutetaan ja millaisten asioiden suhteen. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä helpompi usein hänen ylitsensä on kävellä, on kyse sitten läheisistä tai hoitohenkilökunnasta.
---Tampereen vanhusneuvosto on valinnut tamperelaiseksi vanhaksi vaikuttajaksi eläkkeellä olevan liikuntaneuvojan ja kulttuuriohjaajan, Tuula Kivistön. Hän ohjaa edelleen monenlaisia kerhoja ja ryhmiä. Vaikuttaa siis oikeasti monen ikääntyneen elämään eri tavoin.
---- Vielä lehtikatsausta. Psykologi Pirkko Lahti (Mielenterveys 4/13) kertoo ajatuksestaan arjen nobelistista. Ihminen vaikuttaa arjen teoillaan huomaamattaankin.Jos nyt oikein ymmärsin Pirkko Lahden ajatuksen, niin hänestä arjen teot olisivat Nobelin arvoisia. No niitä virallisia palkintoja saamme odottaa, sitä tuskin Lahtikaan tarkoitti, mutta jokainen voi itse itselleen ja toisille antaa symbolisen mitalin. Lahtikin korostaa oman asenteen tärkeyttä: " Jos suhtautuu kaikkeen kielteisesti, se näkyy myös elämän laadussa." Tuohon ei voi vastaan väittää, näin on. Ja tietysti päinvastoin. Jos katsoo asioita myönteisesti, sekin näkyy elämän laadussa.Moni asia saattaa ensi näkemältä/kokemalta tuntua ikävältä. Lahti kehottaakin kokeilemaan uusia asioita, ei kerran, vaan kolme kertaa. Jos se ei sittenkään tunnu hyvältä, sitten on lupa luovuttaa. Ajattelen, että monesti este tulee jo siitä, että ei tutustu asiaan sitä ensimmäistäkään kertaa. Eilen bussissa viereeni tuli istumaan tuttava, jota harvoin tapaan. Hänen, työssä olevan, kokemus oli, että monet eläkkeelle jääneet käpertyvät kotiinsa. Ilokseni saatoin laajentaa hänen näkemystään,. Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäni kun, paria poikkeusta lukuunottamatta, ihmiset ovat eläkkeelläkin säilyttäneet aktiivisuuttaan ja mielenkiintoa asioihin, uusiinkin asioihin. Uskon myös siihen, että jos ihminen on työiässä vireästi elämässä kiinni, on hän sitä pääsääntöisesti eläkkeelläkin ja päinvastoin. Eihän ihminen perusminältään miksikään muutu, vaikka ammattistatus muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti