Joulu on sujunut tänä vuonna lastenlasten jouluun osallistuen Brysselissä. Tosin Mummeli on saanut soitella toista viulua, kun Kuopus, Kultatytön ja Kultapojan Tupeliksi tai Pupuksi tai Tupsuksi kutsuma on saanut ensisijaisen huomion. Hyvin sen olen kestänyt. Tupeli kun on harvinaisempi vieras talossa ja toki touhuaa täysillä koko ajan lasten kanssa.
Joulun rauhaosuutta oli muun muassa osallistuminen Merimieskirkon aaton hartauteen. Aattona tosin vettä tuli ihan kiitettävästi, vaikka lämmintä oli jotain 7-8 astetta. Joulupukin käynnin jälkeen rauhasta ei sitten ollut tietoakaan, kun lahjoja avatessa alkoi kiljahtelu, kuten yleensä lapsiperheissä. Tapanin iltana ahtauduimme keskustaan Grande Placelle ihailemaan valoshouta. Upea oli! Manneken Piss tuli taas kerran katsastettua.Tällä kertaa pikku kaverilla oli juoksuttamineet päällä. Patsaan nimeä kantava juoksutapahtuma olikin juuri kaduilla menossa, punaiset tonttulakit olivat juoksijoille päässä. Täytyi taas Googlesta kerrata pissaavan poikapatsaan historia, kun Kultatyttö sitä kyseli. Patsaan alkuperästä on kaksi tarinaa. Toisen mukaan pikkupoika sammutti 1600-luvulla vihollisen kaupunkiin heittämän pommin sytytyslangan pissaamalla. Toinen tarina kertoo, että rikas porvari oli
nykyiseltä patsaan paikalta löytänyt kadoksissa olleen pikkupoikansa ja siksi lahjoitti patsaan. Niin tai näin, tarina on kaunis. Patsashan on Brysselin maamerkki, niin pienikokoinen kuin onkin. Vaatevarasto on kuitenkin iso, toistasataa asua ja asuilla on myös hoitajansa.
Placelle Sainte Catherinella oli sitten varsinaiset joulumarkkinat! Valoja ja kojuja vierivieressä, maailmanpyörä ja luistinrata, joihin molempiin oli pitkät jonot. Tunku oli sitä luokkaa, että en muista moista aikoihin kokeneeni. Yhtään ärtynyttä ihmistä en silti tavannut. Tuli mieleeni varttuneempi pariskunta joulun alla yhdessä kaupassa kotikonnuillani. Jouduin ohittamaan heidät kärryjeni kanssa, jolloin he joutuivat hieman väistämään. Kun olin ohittamassa heitä uudelleen toisella käytävällä, nainen totesi miehelle:Nyt se on taas meidän takana, väistytään. Mutta jos se vielä tulee ei väistytä.---- Ja meidän lisäksemme ihmisiä oli tosi vähän. Meitä on siis ihan joka junaan ja joku jää tunnetusti asemallekin!
- Tällä "markkinareissulla" minut painostettiin sitten osterin maistamiseenkin, jonka olen tähän asti välttänyt. Siinähän sen kurkkuunsa kulautti ja lähinnä sitruunan maku jäi suuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti