Kevät on jotenkin temmannut mukaansa, niin että monenlaista olemista ja tekemistä on ollut. Viime viikolla olin mökkeilemässä. Piti aina välillä nipistää itseään, voiko olla totta, että toukokuussa on lämmintä yli 20 astetta, aurinkoa ja järven vesikin 17-18 astetta! Totta se oli, enkä sitä pahana pitänyt. Seurana oli nuorempi tytär muutaman päivän, mikä oli erityisen mukavaa. Nuorella opiskelijalla tahtoo olla paljon muutakin tekemistä ja mielihaluja. Itse toki ehdotti, että jos voitaisiin mennä mökille, tekisi mieli. Mieskin käväisi yhden yön seudun. Koira piti seuraa koko ajan. Koira on jo 14 vuotta vanha ja sitä myöten alkanut kuuroutua. Näkökään ei ole enää tarkka. Näiden vanhenemisilmiöiden myötä olen enemmän alkanut huolestua koiran kanssa mökillä ollessa. Se yleensä pysyy hyvin sekä kotipihassa että mökkialueella. Aina ei mökillä tietysti ole näköpiirissä, mutta tulee kutsuttaessa. Nyt kun kuulo on huono, luokse kutsuminen ei välttämättä onnistu. Saatan siis huolestua, toistaiseksi turhaan, jos sitä ei ole hetkeen ollut näköpiirissä.
Asenteista iäkkäitä kohtaan on taas ollut useampikin lehtijuttu. Silmiini osuneet ovat liittyneet ikääntyneisiin työntekijöihin. Tuttava kertoi hiljan jääneensä työttömäksi 58 vuotiaana. Pääsi kyllä ns. työttömyysputkeen. Pääsemistä se oli siinä mielessä, että toimeentulo on taattu eläkeikään asti. Sanoi kyllä, että mielellään olisi töissä ollut, terve mies. Kukaan vaan ei enää palkkaa tuon ikäistä. Hiljattain luin jostakin lehdestä yli viisikymppisen, merkittävää kokemusta omaavan, työttömän kokemuksista. Lähetettyään kymmeniä työhakemuksia pääsemättä yhteenkään haastatteluun, hän päätti testata, miten ikä vaikutti työnantajiin. Seuraaviin hakemuksiin hän vähensi ikäänsä 20 vuotta. Jo rupesi tulemaan kutsuja haastatteluun. Paha juttu oli vain se, että niihin haastatteluihin hän ei voinut mennä. Kuka vielä väittää, että työntekijöitä palkattaessa ei ole ikärasismia!
Tämän päivän Aamulehdessä oli juttu otsikolla Missä viipyy senioritakuu? Siinä haastatellut asiantuntijat korostivat palkkatakuita ensisijaisempana asenneilmapiirin muutosta. Siinäpä sitä sitten onkin urakkaa vuosikymmeniksi. Kysehän ei ole pelkästään asenteista ikääntyneitä työntekijöitä kohtaan, vaan koko yhteiskunnan yleisistä asenteista. Väitän, enkä taida olla tämän väitteeni kanssa yksin, että niinkauan kun meillä yliarvostetaan nuoruutta ja kauneutta?, ei tapahdu mitään asennemuutosta työntekijöiden iänkään suhteen. Jos ikävuosia on jo enemmän, se ei ainakaan saisi näkyä ulkonäössä. Plastiikkakirurgit tietävät, että osa kauneusleikkauksiin hakeutuvista ikääntyvitä tekevät sen siksi, että olisivat työelämässä edelleen uskottavia. Siinäpä valtiolle uusi menoerä. Parannetaan ikääntyneiden työllistymistä tarjoamalla heille sairasvakuutuksen piikkiin kauneusleikkauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti