Kyllä on ilmoja pidellyt! Aivan upeita! Terveisiä taas hiihtoladulta järveltä. Luisto oli hyvä ja uutta, jäätöntä latua oli latukone nytkin tekemässä. Hiihtäjiä oli jonkin verran, ei haitaksi asti. Sujuvasti pääsivät ohittelemaan. Lisäksi oli pilkkijöitä ja kävelijöitä.
Alkupääsiäinen sujuikin mökillä, sielläkin auringossa hiihdellen, uskomattomasta rauhasta nauttien ja saunoen. Ystävän syntymäpäiväjuhlat toivat mökiltä kesken pääsiäisen. Harmitti se lähtö, vaikka juhlat itsessään olivat mukavat. Niin harvoin vain miehen ja minun ohjelmat viikonloppuna osuvat niin, että mökille voimme lähteä. Nyt sitä aikaa olisi ollut.
Pääsiäisen alla olin Jyväskylässä Pääsiäiskonsertissa Taulumäen kirkossa. Nautinnon tarjosivat Jyväskylä sinfonia, Musica-kuoro ja neljä solistia, Riikka Hakola, Tuija Knihtilä, Dan Karlström ja Jouni Korola. Ohjelmassa oli mm. Rossinin Stabat Mater. Etenkin viimeinen osa, Finaali, oli todella vaikuttava kaikkien esiintyjien yhteistyö. Suosittelen siis vastaavaa tapahtumaa.
Kirjoitustyötäni varten olen taas lueskellut muistihäiriöistä. Antti Hervosen ja Pirjo Lääperin kurjassa Muisti pettää - jättääkö järki Hervonen kuvaa Seniili-spiraalia eli Kuinka vuodepotilaita tehdään, johon aikaisemminkin olen tutustunut. Yksinkertaistettuna spiraalissa on kyse toinen toisiaan kiihdyttävistä tapahtumista. Lähtökohtana on vanhan ihmisen pelko muistin menettämisestä, jota ympäristö eli läheiset alkavat ruokkia. Kiinnitetään huomiota pieniinkin muistitoiminnan häiriöihin. Hervonen puhuu jopa nuorempien harrastamasta ikäluokkasorrosta. Tämä aiheuttaa vanhalle stressiä ja huonommuuden tunnetta. Vähitellen hänen itsetuntonsa heikkenee ja itsemääräämisoikeutta vähennetään. Vanhan puolesta päätetään ja tehdään asioita yhä enemmän , jolloin vanha omaksuukin autettavan ja avuttoman roolin. Hervosen mukaan vanhana jatkuva stressi johtaa hermosolukadon kiihtymiseen ja vähitellen peruuntumattomaan toimintakyvyn häiriöön. Vanhan aivot eivät ole nuorten aivojen tavoin yhtä joustavat ja mukautuvat. Tällaisen kehityskulun sijaan olisi tärkeää, että vanhalla säilyisi hyvä itsetunto, optimistinen elämänasenne ja postitiivinen minäkuva.
Hervosen kuvailema ympäristön suhtautumistapa on minusta aika tavallista. Miten helposti alamme vähätellä ihmisen näkemyksiä ja kertomuksia, jos olemme sitä mieltä, että ei hän kuitenkaan muista. Samalla vähättelevä suhtautuminen siirtyy helposti koko ihmistä kohtaan. Silloinkin, kun ihmisellä on todettu jo muistihäiriö, ihmisen arvostus ja kunnioitus on tärkeää. Luin nyt pääsiäisen aikaan Hanna Jensenin kirjan 940 päivää isäni muistina. Hän pyrki suhtautumisessaan säilyttämään kunnioituksen muistisairasta isäänsä kohtaan, tietenkään aina siinä onnistumatta. Hänellä oli taitoa, tietoa ja voimia hankkia tietoa oikeasta suhtautumisesta. Validaatiomenetelmä eli suomalaisittain TunteVa-malli antaa keinoja kohdata muistisairas ja samalla helpottaa omaisen kokemuksia ja tunteita. Sen opin mukaan mm. muistirairasta ei saa nolata. Jensenin kirjaa voin suositella. Siinä omaisen kokemusten lisäksi hän antaa tietoa ja monia nettiosoitteita, joista löytää apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti