Eläkevalmennustako?

Olipa tässä päivänä muutamana Aamulehdessä juttu eläkkeelle valmentajasta. Tämä valmentaja Rantala, eläkeläinen hänkin, on vetänyt valmennusryhmiä mm. Aaltoyliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. No joo, tämähän aina välillä putkahtelee esiin, että eläkkeelle siirtymiseen tarvittaisiin valmennusta. Mikäpä siinä, ellei oman ajattelun avulla pysty tulevaisuutta suunnittelemaan. Sitä mieltä olen, että eläkkeelle jääntiä tulisi ihan oikeastikin ajatella ennen eläkeikää. Se tarkoittaa mm. sitä, että kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koppaan. Ei siis kaikkien tarpeiden tyydytystä hakea työelämästä ja elää ainoastaan työlle. Ystäviäkin kannattaa olla muualtakin kuin työtovereista. Useamminkin olen kuullut sitä, että kovasti on sovittu yhteyksien pitämisestä eläköityneen ja entisten työtovereiden välillä, mutta tahtoo vaan jäädä yhteydenotot. Tietysti sydänystävyys on asia erikseen, sehän pitää. Vakuuttunut olen myös siitä, että erilaiset harrastukset ovat tärkeitä jo ennen eläkeikää. Ellei ole mitään harrastusta ikäänkuin valmiina, kun jää eläkkeelle, putoaa ehkä ajankulussa tyhjän päälle. Kyllä, tällaisestakin olen saanut kuulla todistusta, ihan ihmisen itsensä suusta. Moni itseäni aikaisemmin eläköitynyt on sanonut, että menee vuosi ennenkuin arkielämän rytmi löytyy, mene tiedä. Rantala kertoo sen kestävän puolesta vuodesta useampaan vuoteen. Serkkuni sanoi, että ensin täytyy olla ainakin puoli vuotta toipumisaikaa työn rasituksista. Itse osa-aika-eläkeläisenä harjoittelin jo eläköitymistä, kuten työtovereille eläkepäiviäni nimitin.Rantalan mukaan eläkkeellä olon alku on kuherruskuukautta, jolloin nautitaan siitä, että kello ei aamulla soi ja tehdään kaikki asiat, joihin ei ole ollut aikaa. Entinen työtoverini kertoi eläkkeelle jääneen vaimonsa siivonneen heti alkajaisiksi omakotitalon kerrarista vinttiin. Siinä rytäkässä vaihtoi miehen vaatekaappikin paikkaa miehen tietämättä. Sellainen puuhakas eläkeläisvaimo meillekin tarvittaisiin. Edes vaatekomero ei ole tämän kahdeksan kuukauden aikana siivoutunut mitenkään. Päinvastoin, kohta sieltä jo tavarat kävelevät ovesta ulos. Kellokin soi toisinaan aamulla, kun harrastukset kutsuvat. Työaikana päätin, että eläkkeellä illat pysyn pirtissä, kun työpäivän jälkeen yritin raahautua harrastuksiin. No ei sekään ole ihan niin mennyt, mutta eipä ole työpäivää alla. Sen olen kyllä huomannut, että aika on rajallista eläkkeelläkin. Pahasti pelkään, että tämän elämän eläkeaikana en ehdi tehdä kaikkia mielenkiintoisia asioita, vaikka vuosia ja terveyttäkin riittäisi.