Terveiset Jyväskylästä kirjoittamisen opinnoista.Kyllä aina friskaa päätä ja niskaa, kun käy arkikuvioidensa ulkopuolella. Ihan yöpyykin vieraassa kaupungissa.Tärkeää on tietysti mukava tekeminen, joka nyt oli kirjoittaminen ja siihen saatava ohjaus mukavassa ryhmässä. Jyväskylään kaupunkiin olen tämän lukuvuoden aikana vallan ihastunut. Se on sopivan kokoinen, kaikki mukavasti suhteellisen lähellä. Huono puoli ei ole sekään, että viikkosiivot jäävät Jyväskylän viikonloppuina miehen harteille.
Viime viikon keskiviikon Aamulehdessä Mikko Pulliainen kolumnissaan kertoo kokemuksiaan junasta.Hän ehdottaa siinä erillisiä vaunuja erilaisille ryhmille, esimerkiksi "Kävin suihkussa ennen matkustusta" - vaunu ja "Vain välttämättömät yksityispuhelut" ihmisille oma vaunu. Tämän jälkimmäisen vaunun tarpeellisuudesta on itsellänikin kokemuksia. Pipoa kiristävin oli se junailukerta, kun takana puhui puhelimeen jonkun kansanedustajan tamperelainen eduskunta-avustaja (harmi, kun hän ei puheluissaan kertonut, että kenen), käytävän toisella puolella kohtalaisen tunnettu tangolaulaja ja edessä joku tunnistamaton henkilö. Jokainen tietysti puhui ihan riittävän kovalla äänellä ja riittävän jatkuvalla syötöllä.Mikähän siinäkin on, että joidenkin pitää huutaa puhelimeen. Ehkä ne ovat ne samat ihmiset, jotka huutavat puhuessaan muutenkin. Tangolaulaja oli kaksi viikkoa lomaillut Kanarialla seurassa, jossa oli mahatauti jyllännyt. Itsellään se oli ollut lievänä. Erityisen kiinnostunut en olisi ollut siitäkään tiedosta, montako kertaa hän taudissa oksensi (voin paljastaa, että vain yhden). Seiska-lehti olisi voinut olla kiinnostunut kaikista saamistani tiedoista, minä en.
Tämä juttu nyt kuului sitten sarjaan marinoita maailmalta. Totuuden nimessä täytyy kertoa, että tämän viikonlopun junareissullani ei ollut yhtään kännykkähäirikköä. Eikä muitakaan häiriköitä. Kaikki muut paitsi minä taisivat olla vielä suihkunraikkaitakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti