Edellisessä kirjoituksessani lainasin Senioriopettaja- lehden juttu. Tämän seuraavankin lähde on sama lehti.
Valtaa vanhuus-kampanja ja Suomen Nuorisoyhteistyö-Allianssi ry toteuttivat kyselyn, josta tuloksia kerrottiin viime vuoden marraskuussa.Vastaajia oli noin 500, puolet 15-29-vuotiaita ja puolet yli 65-vuotiaita. Iso enemmistö molemmista ikäryhmistä oli sitä mieltä, että nuoret ja vanhat voivat oppia toisiltaan keskustelemalla keskenään. Halukkuutta kanssakäymisen lisäämiseen oli molemmissa ryhmissä. Yli kaksi kolmasosaa nuorista oli sitä mieltä, että vanhoja arvostetaan yhteiskunnassa liian vähän. Sitä vastoin alle puolet nuorista oli sitä mieltä, että vanhoilla olisi liian vähän vaikutusvaltaa. Vanhoista yli puolet oli sitä mieltä, että nuorilla on liian vähän vaikutusvaltaa.
Tulokset näyttävät minusta siltä, että nuoret ja vanhat enimmäkseen arvostavat toisiaan. Onko näin oikeassa elämässä? Otos oli kovin pieni, enkä tiedä, miten se oli kerätty ja miten tutkimus toteutettu. Jos lukee lehtien yleisönosastokirjoituksia, enemmän näihin ryhmiin kuuluvat tuntuvat moittivan toistensa käytöstä. Toisaalta, vähemmän taitaa niissä kirjoituksissa olla yleensäkään kiittäviä. Tyytymättömyys johonkin saanee herkemmin lähettämään kirjoituksen yleisönosastoon.
Kyselyn mukaan halukkuutta kanssakäymiseen olisi molemmissa ikäryhmissä. Tällaisia tapaamis- ja keskustelumahdollisuuksia taitaa luontevasti olla vain kovin vähän, mikäli ei lähipiirissä ole ikäryhmän edustajia. Lasten ja vanhusten kanssakäymistä on lisätty, esimerkiksi päiväkotivaari ja -mummotoiminnalla. Päiväkodeista voidaan käydä vanhainkodeissa jne. Pitäisikös järjestää esimerkiksi diskoihin diskovaareja ja -pappoja, vai miten keskustelumahdollisuuksia voisi lisätä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti