Hilkka Laukka-Sinisalo kehotti radiohaastattelussaan kuusikymppisiä seurustelemaan kaikenikäisten kanssa. Tätä ja vähän muutakin tuli harrastettua viime viikon lopulla kirjoittamisen opinnoissa Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Pienryhmässämme oli viisi jäsentä, yksi 20+ vuotta vanha, toinen 30- vuotias, kolmas 40v, neljäs 50+ ja minä 60+. Vuosien aikana vastaavissa opinnoissa on kuulemma ikähaitari ollut 18-75 vuotta. Mikä parasta, tätä suurta ikäjakautumaa pitävät hyvänä opettajatkin. Vaikka minulla on arkielämässänikin kanssakäymistä nuorten kanssa, kaikenikäisiä on monenlaisia. Näissä opinnoissa voin tutustua myös sellaisiin ihmisiin, jonka sorttisia ei tuttapiiriini kuulu. Opintoni ovat jatkuneet viime syksystä asti. Havaintojeni mukaan me eri-ikäiset keskustelemme, kommentoimme ja arvioimme toistemme tuotoksia sulassa yhteisymmärryksessä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme kaikesta samaa mieltä. Onneksi ei näin. Erilaiset näkemykset haastavat pohtimaan omiakin näkemyksiä. Yhteistä on kuitenkin kannustus niin kanssaopiskelijoiden kuin opettajien taholta. Erilaiset kirjoitusharjoitteet ovat mielenkiintoisia ja välillä aika haastavia. Ehkä minusta ei uutta Sofi Oksasta tule, vaikka hänkin kuuluu aikoinaan käyneen kyseiset opinnot. Kirjoittaminen on kuitenkin kiinnostavaa, jossa voi myös kehittyä. Samalla taas oppii jotakin uutta, niin kirjoittamisesta kuin omasta itsestään. Jos olen maininnut tuttavilleni kirjoittamisopinnoistani, yllättävän moni on ilmaissut kiinnostuksensa kirjoittamiseen. Mikä on minusta vallan hyvä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti