Vanha vai ei?

Onko yli 60-vuotias vanha? Erään, minua muutaman vuoden vanhemman, ystäväni kanssa kävimme tästä kiivaan keskustelun. Itse totesin, että en koe itseäni vanhaksi. Hänen mielestään kaikki 60 täyttäneet ovat vanhoja ja minunkin pitäisi tunnustaa olevani vanha. Minusta kaikenikäisillä tulee olla oikeus itse määritellä, minkä ikäinen tuntee olevansa. Ajattelen, että koen olevani vanha silloin, kun huomaan, että ikääntyminen vaikuttaa toimintakykyyni. Nykyisellään tunnen eläväni myöhempää keski-ikää. Nuori en ole, enkä yritäkään olla. Ymmärrän silti, että jonkun mielestä voin olla jopa pahasti haudan partaalla keikkuva ikäni takia. Se hänelle suotakoon.

Pepi Reinikainen kirjassaan Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat tarkastelee elämänkaarta vuodenaikojen mukaan. Elämä alkaa keväästä ja jatkuu kesän ja syksyn kautta talveen. Syksyä elää 56-84 vuotias. Keskisyksyssä on 63-70 vuotias. Talveen on siis vielä aikaa. Reinikainen ohjeistaa keskisyksyä eläviä miettimään, millainen "notkahdus" eläkkeelle siirtyminen oli henkisesti, aineellisesti ja arkipäivän elämässä. Reinikainen ei puhu muutoksesta, vaan notkahduksesta. Olen maistellut tuota sanaa "notkahdus".
Minusta se on jo valmiiksi tunnevärittynyt. Ainakin itselleni se tuo mieleen huononnuksen. Näin kai ei välttämättä tarvitse olla. Totta on, että eläke on pienempi kuin palkka. Riippuu palkan tasosta ja tehdyistä työvuosista, mihin eläke asettuu. Itse voin olla omaan eläkkeeseeni tyytyväinen. Asiaa auttaa sekin, että mieheni on rahallisesti jakamassa yhteisiä kuluja, kuten esimerkiksi asumiskuluja. Henkisiä ja arkipäivän notkahduksia voinee itse pitkälti säädellä. Itse ainakin voin arkipäiväni aikatauluttaa tai olla tauluttamatta. Henkisestä vireydestä ja virikkeistä joutuu toki itse pitämään huolen, kun työn vaatima aivotyö ei enää sitä tee. En itse koe sitä kyllä miksikään "joutumiseksi", vaan mielenkiintoisten asioiden tekemiseksi.Olen aina ajatellut, että ystäviä on hyvä olla muistakin kuin työtovereista. Tämän merkitys korostuu eläkkeelle jäädessä. - Edellä kertomastani lienee helppo päätellä, että en ole eläköitymistä kokenut notkahduksena. Päivät ovat tietyltä osin erilaisia kuin ennen, mutta eivät ainakaan huonompia!

Sanotaan, että ei ole tärkeää, kuinka vanha olet, vaan kuinka olet vanha. Tästä esimerkkinä voisi olla 86 -vuotiaas Aira Samulin. Häntä kuunnellessa minulle on joskus tullut tunne, että hänkään ei taida pitää itseään vanhana. Hän saattaa puhua vanhuksista ikäänkuin "niistä vanhuksista", joihin ei itseään laske. Marja Saarenhoimo, vanhuustutkija, puhuisi tässä yhteydessä toiseuden käsitteestä. Ne toiset, joihin en itse kuulu. Mene tiedä, voin tulkita Samulinia väärinkin.