Kyllä taas tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi, kun on valuttanut hikeä tunnin ajan soutuspinningissä! Kolme ensimmäistä viikkoa tänä vuonna pitelin flunssaa ja keuhkoputkentuledusta. Nyt taas osaan arvostaa mahdollisuutta liikkua kunnolla. Viime viikolla jo olin vesijumpassa ja joogassa ja toki sauvakävelemässä. Kaikki lajeja, joissa mielelläni käyn. Valehtelisin kyllä, jos väittäisin, että lähden kello 19.30 alkavaan ja kello 21 loppuvaan joogaan viiden kilometrin päähän aina ylös hyppien. Pois se minusta. Yleensä marisen lyhyempään tai pitenpään, että" miks mun tarvii aina keskellä yötä lähtee johonkin". Mutta aina, ja nimenomaan AINA kotiin tullessa on hyvä olo ja tyytyväinen mieli. Töissä ollessa vakuutin, että jahka olen eläkkeellä, en lähde pirtistä enää mihinkään kello kolmen jälkeen iltapäivällä, kun on mahdollista ottaa harrastukset päivällä. Tuo iltajoogan vetäjä on minusta vain niin hyvä, että haluan pysyä hänen ryhmässään. Tänä iltakin jooga on ohjelmassa.
Kyllä varmaan ihminen on niin rakennettu, että hän tarvitsee ruumiillista rasitusta paitsi kuntonsa, myös psyykkensä takia. Tavallisimmin meillä kaupunkilaisilla se tarkoittanee liikuntaa liikunnan takia. Joskus mökillä, mitä lie pihahommia tehdessäni, hiki päässä ja muuallakin kropassa, totesin miehelle, että mistään ei tuu niin hyvä mieli kuin fyysillisestä työstä .Mies vastasi, että sun ois tarvinnu mennä maanviljelijän kanssa naimisiin. Johon minä vastasin: Älä hullua yllytä, voin sen tehdäkin! Että varo vain. - Leikki kuitenkin leikkinä. Maanviljelys on varmasti rankkaa ja sitovaa työtä, johon minusta ei ehkä olisi ollut koskaan. Tai kuka tietää?
Mitenkähän laajaa suosiota lääkäreiden kirjoittamat liikuntareseptit ovat saaneet? Miten paljon niitä kirjoitetaan, millaisissa sairauksissa ja noudatetaanko niitä? Olisipa mielenkiintoista tietää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti