Tuli tässä eilen oltua teatterissa eli helmikanana tai kulttuurikorppikotkana haahuilemassa. Sivistyin tässä joku päivä sitten Hesarin juttua lukiessani näillä uusilla nimikkeillä. Ilkka Malmberg kertoi, että keski-ikäisiä ja sitä vanhempia kulttuurin kaikkiruokaisia suurkuluttajanaisia nimitetään noilla nimillä. Englanninkielisessä maailmassa kuulemma korppikotka on käypä nimi. Korppikotka vaanii haaskoja, tässä tapauksessa rankkoja, uusia ja kohuttuja kulttuuritapahtumia ja käy kiinni. Helmikana on sitten vastaava Suomessa käytetty nimitys. Päädyimme teatteriseurani kanssa olemaan mieluummin helmikanoja.
Googletin ihan, miltä helmikana näyttää ja mitä siitä sanotaan. Ihan vain tutustuaksni itseeni paremmin. Helmikana on pullukkavartaloinen, mutta pienipäinen, ihan söpön näköinen otus. Sen lisäksi se on seuraa rakastava ja hyvä juoksija. Vaaran uhatessa pakenee. No jaa. Tuo seurallisuus taitaa olla ainut joka rimmaa itseni kanssa, mikäli söpöyttä ei oteta mukaan. (vitsi, vitsi)
Eilinen teatterikappale ei ollut "rankka" eikä edes kohuttu eikä uusi. Olipahan ihan oikeasti naurattava komedia hyvin näyttelijöin: Tuhkaa ja teräviä Tampereen teatterissa. Koska kyseessä oli päivänäytäntö, yleisö oli enemmän tai vähemmän iäkästä, mutta miehiäkin oli aika paljon.
Olenpa olllut useammassa kuin yhdessä komediassa tai farssissa, jossa nauru on jäänyt vähiin. Tämä oli siis iloinen yllätys. Oli niin mukavaa, että melkein näin pohojalaislikkana teki mieli kysyä itseltään: Mikä ristus ny o, kun ei aharista?
Mitä vielä helmikanailuun tulee, niin kysynpä vain, miten meidän kulttuuritapahtumamme löisivät leiville, jos me kaikki helmikanat tekisimme kulttuurilakon.Siinä voisi tulla aharistusta yhdelle jos toiselle kulttuurin tuottajalle. Eihän helmikanailussa ole mitään vikaa, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti