Onnea joka viikolle

ONNEA VOI OLLA VAIKKAVALON NÄKYMINEN YÖSSÄ.

Nyt onnea riittää tämän vuoden jokaiselle viikolle, uskon.

Et terveys- lehdessä (1/2015) on artikkeli: 52 tietä onnehen. Lupauksensa mukaan jutussa kerrotaan joka viikolle, miten onnen saavuttaa.

Huomaamatta on jo kaksi viikkoa hurahtanut, enkä ole muistanut seurata ohjeita.

Eka viikon neuvo näyttää olleen: Pidä asiat yksinkertaisina.

Alla on selitys Heminwayta lainaten: Onni on hyvä terveys ja huono muisti.

Jos itse saan arvioida, niin muistini vielä pelittää. Ei kai sitä lasketa, jos viime viikolla olin menossa teatteriesityksen harjoituksiin ystäväni kanssa, mutta liput esiin poimittuani huomasin, että tilaisuus olikin jo eilen. Allakkaani olin merkannut väärän päivän. Ystäväni lupasi tästä hyvästä tarjota minulle oikean esityksen. En kyllä käsitä miksi.

Se päivä oli muutenkin huono muistin suhteen. Vesijumpassa muistin, että jätin käsveskakaapin auki pukuhuoneessa. Loppuaika menikin miettiessäni käynkö sen polskimisen välissä lukitsemassa. En mennyt, mutta tavarat olivat tallella.

Vesijumpan jälkeen saunassa muistin, että olin laittanut väärän kellonajan parkkikiekkoon. Sakon paikka. Saunominen jäi vähän lyhyeksi. Ei ollut kuitenkaan parkkipirkko käynyt!

Eli jos muisti tuolloin vähän prakasi, hyvä onni pelasti tilanteet. Tahi sattuma, josta tieteen viikolla Helsingissä juuri puhuttiin.

Sitä paitsi, voisin sanoa, että muistini ei varsinaisesti toiminut huonosti. Se toimi vain viiveellä.

Että onneen kuuluisi olla hyvä terveys, oli Heminway tuumannut myös.

Perushyväterveys meikäläisellä on ainakin ennen polvioperaatiota ollut.

Nyt en kohta enää uskalla siitä mitään sanoa. Fyysiset aktiviteetit ovat vielä vesijumppaa ja soutuspinniä lukuunottamattta kiellon takana. Olen edelleen jalkasärkyjen takia särkylääkkeitten orja. Yöt ovat mitä ovat. Jälkitarkastuksessa laiha lohdutus oli, että viidesosalla säryt kestävät puolikin vuotta. Jos sitten vielä särkee, niin yhteys terveyskeskuslääkäriin. Tämäkin tieto tuli fysioterapeutilta, joka asiasta kysyi ortopedilta. Itse lääkäriä en toki tavannut.

Että näkemiin vain ja kiitos. Mitään tuotevastuuta ilmeisesti Coxan ortopedilla, ainakaan minun käyttämälläni ei ole. Eipä hänellä ole edes yksityisvastaanottoa, johon menisin valittamaan. Jotenkin tuntuu, että tuuliajolla ollaan.

Jos joku nyt ajattelee, että rupean olemaan tilanteeseen kypsä, hän on harvinaisen tarkkanäköinen. Onneksi tämä on aina hetkellistä ja riippuu pääasiassa siitä, olenko saanut edes pätkäunta ennen aamuviittä. Vaarana on krooninen päiväväsymys, ellei se jo ole. Kuitenkin Toivossa eletään lapamadon ja kirpun kanssa.

Tarkoitus oli katsoa tuon seuraavankin viikon onnen lähteet. Nyt kuitenkin lähdin tuohon ruikutusosastoon, joten jääköön lisäonnet seuraavaan kertaan.

Sen nyt tässä voin ihan omasta päästäni sanoa, että onni ei tule ainakaan keljuttavia asioita märehtimällä. Sen muuten tutkimuksetkin todistavat. Kukaan niitä valituksia ei jaksa liioin kuunnella.

Yritän siis parantaa tapani.