Näitä on putkahdellut viime vuosina esiin tämän tästä. On hyvinvointivalmentajaa, hyvinvointiohjaajaa, elämäntaidon valmentajaa, mielen terapeuttia, life coachia, transformatiivista valmentajaa ja mitä muuta vielä lieneekään.
Tämän päivän Aamulehden avulla valaistuin siitä, että myös läheisyysterapeutteja on olemassa. Tampere on kuulemma siinä suhteessa Suomen keskus: kolme läheisyysterapeuttia, jotka myös kouluttavat uusia läheisyyshoitajia. Läheisyysterapeutti antaa hellyyttä hoidettavalle, joka istuu tai makaa hoitajan vieressä tai sylissä. Amerikka, kaikkien hoitojen äiti, on tässäkin lähtömaana. Siellä hinta on dollari minuutilta, Tampereen hintoja ei jutussa kerrottu, enkä löytänyt niitä Facebook- sivuiltakaan.
Ok. Jokainen saa omilla rahoillaan hakea vaikka minkälaista hoitoa. Ihmettelen vain, mikä meitä oikein vaivaa, kun ilmeisesti tarvitsemme neuvojaa joka juttuun. Emmekö enää osaa elää itseksemme omalla tavallamme ja ystävien, läheisten avulla? Mikä se elämän taito on, johon tarvitsemme valmennusta?
Toki elämässä tulee varmaan kaikille vaikeita hetkiä, jolloin ulkopuolisen apua tarvitaan. Tässä piileekin minusta yksi vaara.
Kun ihminen hakeutuu ongelmissaan esimerkiksi lääkärin, psykiatrisen sairaanhoitajan, psykologin, psykiatrin tai psykoterapeutin puheille, hän on tekemisissä Valviran (= sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) legitoiman henkilön kanssa. Jokaisella on vaadittava koulutus ja heidän toimistaan voidaan tarvittaessa valittaa. Esimerkiksi psykoterapeuttina ei kukaan saa esiintyä, ellei ole kouluttautunut siihen Valviran hyväksymällä tavalla ja saanut oikeuden nimikkeen käyttöön. Terapeutiksi voi ruveta kuka vain ja koska vain. Erilaisia ihmissuhdeterapeutteja näkyy olevankin.
Nämä uudet valmentajat ja hoitajat havaintojeni mukaan harvoin ilmoittelevat, millainen koulutustausta heillä on, miten ovat pätevöityneet hoitamaan apua tarvitsevaa. Nimikkeet eivät sinänsä kerro ainakaan minulle mitään. Heidän toimintaansa ei myöskään valvo kukaan.
Toisinaan aikakauslehdestä olen lukenut, että joku henkilö on omasta kriisistä selvittyään ruvennut työkseen rahasta auttamaan muita. Omasta vaikeasta tilanteesta selviäminen varmasti auttaa ymmärtämään vaikeuksissa olevia. Se ei kuitenkaan minusta ole riittävä pätevöityminen siihen työhön.
Fraasinomaisesti voin todeta, että minkäs maailmalle mahtaa ja Suomi on tunnetusti vapaa maa. Kukin menee minne menee. Hyvä nyt olisi kuitenkin olla perillä siitä, millaista osaamista on ostamassa.
Kunhan nyt taas kerran ihmettelen tätä nykymaailman menoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti