Olipa osuva kirjoitus viime lauantain, 10.1.15, Helsingin sanomien kulttuuriosastossa. Ajatukset olivat kirjailija Jari Ehrnroothin.
Ehrnroothin mukaan "palvomme itseämme, janoamme elämyksiä ja välttelemme henkistä ja moraalista kasvua". Perusviesti ihmisillä on, että hän on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Siksi hän ansaitsee hyvinvoinnin ja hyvän elämän ilman omaa panosta.
Länsimaisella ihmisellä on vapaus, rauha ja aineellinen hyvinvointi. Kuitenkin Ehrnroothin mukaan onnellisuuden tavoittelu voittaa oikeamielisyyden ja voittamisen palvonta moraalisen itsetutkiskelun.
Tällaisia ja paljon muuta ajatuksia herättävää Ehrnrooth lehden mukaan ajattelee. Jos mahdollista, lukekaa koko juttu. Se on sen arvoinen.
Enpä voi muuta kuin olla jokseenkin samaa mieltä edellä olevista ajatuksista. Kun toisen silmästä on se rikka helpompi löytää kuin malka omasta silmästä, löydän ystäväpiiristäni hakematta itsensä palvojia ja omaan hyvinvointiinsa keskittyviä.
Kuitenkin on olemassa sanonta: Sano minulle, kenen kanssa seurustelet, niin minä sanon sinulle, millainen olet. Tästä väistämättä joudun päättelemään, että kyllä sitä palvontaa ja elämysten janoa löytyy tästä näppäimistön takaakin. Mitäpä muuta kuin elämysten metsästystä on nähtävissä siinäkään, että piirongin laatikostani löytyy tälläkin hetkellä kuudet teatteriliput ja neljät konserttiliput lähikuukausille. Mitäpä muuta kuin itsensä palvontaa himoliikuntakaan olisi?
Ehrnrooth on kuitenkin toiveikas siitä, että käänne tapahtuu parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Hänestä muutokseen tarvitaan perusmoraalista uskoa. Hän näkee ihmisen Jumala-suhteen nykyisellään vääristyneenä: Jumalakin on pantu palvelemaan itseä.
Eteenpäin päästään sillä, että ihminen tunnustaa oman keskeneräisyytensä. "Olemme täällä kehittymässä paremmiksi ihmisiksi, jotta seuraava sukupolvi voisi kehittyä vielä paremmaksi." Hänestä pitäisi olla 11. käsky: Kunnioita ja rakasta lapsiasi niin että kauan eläisit heissä kuolemasi jälkeen, ja että he voisivat kehittyä paremmiksi ihmisiksi kuin sinun on koskaan suotu tulla."
Tämän käskyn mukaan mielestäni elän jo nyt. Ehkäpä minulla on toivoa.
Juttu oli kahden sivun mittainen. Jokainen lause sisälsi paljon mietittävää asiaa. Tässä vain joitakin itselleni päällimmäisiksi jääneitä asioita. Miten muutos tapahtuu, jäi itselleni hieman epäselväksi. Hänestä ensin hyvinvointiaate kokee henkisen ja taloudellisen vararikon. Mikä vararikon aiheuttaa? Vastaus voi löytyä jutusta, itselleni se ei vaan auennut kyllin selvästi.
Juttu voipi vaatia toisenkin lukukerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti