Jos messujen nimenä on Viisas elämä, niin kai siellä osallistuminen viisastuttaa? Ainakin voisi näin minusta perustellusti odottaa. Oppeja kai menin minäkin eilen Tampere-talosta hakemaan.
Viisaudestani en kyllä mitään tiedä enkä tiedä kohtasinko siellä edes muiden viisasta elämää. Sitä vastoin kylläkin kiinnostuin, innostuinkin, ihmettelin ja ällistelin. Jäinpä välillä pohtimaan, onko näissä kaikissa "tarjouksissa" järkeä lainkaan!
Luennot käsittelivät lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä afrobrasialaisesta rytmipajasta ja ajatusjoogasta vaikkapa miekkailufilosofian kautta sisäiseen hymyyn.
Viisautta jakoivat osaksi tutut gurut, kuten psykologi Aku Kopakkala, psykiatri Ben Furman ja tietenkin valtakunnan Filosofi Esa Saarinen, joka oli paikalla kuningatar Pipsansa kanssa.
Akun ja Benin luennot skippasin ihan siksi, että kumpaakin kuuntelin viime helmikuussa. Jos jotakin olen oppinut guruja kuuntelemalla, niin se on ainakin se, että aika paljon ne samoja juttuja pyörittävät vuodesta toiseen. Ihan niin kuin tässä epägurukin on työelämässä tehnyt. Alussa se ällistytti, myöhemmin lohdutti. Kun ei nuokaan aina uutta keksi, niin miksi minun pitäisi?
Saarisen luennon kuuntelemisesta itselläni on vuosia aikaa. Alussa oli "Hellän dynaamisen kohtaamisen hetki", kun halasimme lähellä istuvia. Suukottelukin olisi hellään hetkeen kuulunut. Viime mainitun nyt jätin tuntemattomien kanssa väliin, kun ei mitään namupalaa ollut tarttumaetäisyydellä. Halausten lisäksi sain käyttöni uuden termin ystävien kanssa kohtaamiselle. Ei huono!
Kun luennossa tultiin jo muinoin kuulemaani esimerkkiin Saarisen ja hänen kuningattarensa parkkipaikkastoorista, nostin peppuni penkistä ja poistuin. Kovin on tapahtumaköyhä heidänkin suhteensa, kun uusia esimerkkejä ei tule. Sitä ennen olin jo hieman kyllästynyt hänen rautalankaselityksestään pienestä videonpätkästä Mandelasta. Ehdin joka tapauksessa valaistua sillä, että presidentti Ahtisaari on hänen hyvä tuttunsa ja omaa "lähikarismaa". Pääministeri Sipilänkin Saarinen oli juuri tavannut. Sain myös ihailla hänen kirjavaa takkiaan ja leveinä lepattavia housujaan. Tyylilleen uskollinen kun oli.
Edellä mainitusta voisi luulla, että en järin innostunut ole tästä kuuluisuudesta. Jos näin luulee, luulee oikein. Olen varmasti pienessä vähemmistössä, koska tällekin luennolle tuli väkeä niin paljon, että se päätettiin esittää kaksi kertaa. Yleisö oli selvästi haltioissaan (paitsi minä?), naurukin alkoi jo melkein varmuudeksi ennen vitsikästä juttua.
Hyi minua! Kylläpä nyt kirjoittelen ikävästi! Mistä mahtaakaan kummuta, nyt olisi itsensä syvätutkiskelu paikallaan. Siitä voin olla kuitenkin onnellinen, että ihailijoita ja faneja herralla riittää ilman minuakin.
No, mikä sitten ihastutti? Esimerkiksi kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan luento: Kirjoitan itseni maailmaan. Mielenkiintoisia ajatuksia ja kokemuksia, joista jotain vinkkiä sai itsellekin.
Miia Huitti luennoi aiheesta: Vapaudu stressistä itsehoitomenetelmien avulla. Omakohtaisuudessaan juttu oli vakuuttava. Menetelmät ovat niin hulluja, että niitä täytyy kokeilla. Jos ei muuta tapahdu, niin ainakin rikon rutiinejani, mikä sinänsä on jo hyvä juttu. Aiheesta löytyy netistä www.paranemisenavain.fi.
Iso pettymys oli identtisten Virolaisen tohtoriveljesten luento mielen ja kehon yhteydestä. Odotin kiinnostuneena, kun olen heidän haastattelujaan lukenut. Asia oli kuitenkin niin niin vanhaa ja osin itsestään selvää (ainakin minulle), että hohhoh. Että ihan porukalla kokeiltiin, onko tunne energinen, jos istuu hartiat lysyssä lattiaa tuijottaen! Ehkä he ovatkin enemmän keskittyneet paranormaaleihin ilmiöihin. Tästä oli heillä kirjakin myynnissä.
Näytteilleasettajissa sitä sitten kyllä osaksi metkoja oli! Tietysti oli aurakuvausta ja energiahoitoa. Hivenaine- ja maasäteily- ja mitä lieneekään mittauksiin oli ihan jonoa. Jumalatarenergiaakin olisi ollut tarjolla. Bemer-hoito jäi hämäräksi. Intuitiivisen taulun olisin saanut omalla energiallani, messutarjous vain 30 euroa. Tekijä olisi ensin katsonut minua pitkään silmiin (ilmeisesti vangitakseni energiani?) ja sitten piirtänyt/maalannut, mitä suunnittelematta, intuitiivisesti olisi syntynyt. Tosin taulu olisi tullut vasta postissa myöhemmin. Paikan päällä oli kyllä myynnissä intuitiivisesti tehtyjä tauluja, ilmeisesti tekijän energialla?
Tähänkään houkutukseen en langennut. Tyydyin vihersmoothieihin, runolappusiin, värityskirjaan ja Hyvän mielen tehtäväkortteihin. Tiedä sitten, mitä kaikkea menetin! Jotkut jutut kun vain tuntuivat aika huhhahhei ja rommia pulloon - tyyppisiltä. Olen toki varma, että tässä maailmassa varmasti tapahtuu sellaista, mitä emme tiedä.
Kun vain olisi sellaista viisautta, että osaisi erottaa humpuukin tosihommista.
Sitä viisautta eivät nämäkään messut minulle antaneet!
ps. sillä aikaa, kun minä yritin viisastua, Tampere-talon ulkopuolella Sorsapuistossa kokoonnuttiin tukemaan maahanmuuttajien tuloa. Se nyt minusta on viisasta!
ps.2. Kotona mies, joka meillä makailee(kin), harrasti sitä pihalla auringossa. Olisiko ollut päivän viisain ihminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti