Totta puhuen, enpä taitaisi enää jaksaa emännän elämää. Tiedä sitten, olisiko minusta siihen ollut nuorempanakaan. En sitä nyt kuitenkaan ihan mahdottomana olisi pitänyt. Olinhan sentään kouluikäisenä naapurin maatalon paras - joskin ainut- renki heinänteossa ja riihellä. Riihellä olo oli kyllä rankkaa. Millään en olisi jaksanut mennä, mutta en kehdannut kieltäytyä. Ei ollut edes palkka houkuttimena, kun sitä muistini mukaan ei juurikaan näkynyt. Eipä tuosta traumoja ole jäänyt ja hengissä selvisin.
Tänä viikonloppuna tästä ruumiin rasituksesta sain nauttia mökillä. Eilisen urakka oli perunankaivuu, jossa mies avusti parin penkin verran ja lähti sitten puolukkaan. Hyvä niin. Tuli sekä perunat että puolukat maasta. Perunoita olivat ahkerat myyrät ehtineet hyvin verottaa, mutta jättäneet hyvää hyvyyttään jotain vielä meillekin.
En tiedä, pitäisikö tuntea itsensä erityisen eläinrakkaaksi vaan vain typeräksi, kun myyrille pottuja viljelee! Mutta minkäs niille teet. Nyt olin keväällä unohtanut laittaa myyrän pelottimen, jonka jollakin äänellä pitäisi myyriä karkottaa. Sitä en tiedä, onko siitä jotakin iloa. Jonakin vuonna ostin jotain myyrämyrkkyäkin, mutta sitä en ole uskaltanut käyttää. Jossakin mökin kaapissa se tietysti on tallessa, kuten kaikki muukin tarpeeton.
Tänään katkoimme kaikki marjapensaat toiveena, että ne siten uusiutuisivat. Eivät nimittäin tuota mitään, vaikka niitä on yli kaksikymmentä. Olen ajatellut, että ne pitäisi kaikki kaivaa maasta ja laittaa uusia.
Viime tiistaina Milavidassa Kalevalaisten naisten juhlakiertueen juhlassa istui pöydässäni mies, joka kertoi, että hän on leikannut marjapensaansa ja että se on hyvä konsti. Kiitos vaan Pentti. Kun lähdin oksasaksien kanssa marjapuskille, tuli mieskin perässä ja kertoi, että Osmo Rauhalakin oli keikalla näyttänyt, että puskat kannattaa leikata. "Milloin?", kysyin. "Ei sillä niin väliä", sanoi mies. Siitä päättelin, että aikaa oli keskustelusta vierähtänyt. Kun on synnynnäinen hämäläinen, niin äkkinäisesti ei mitään tapahdu.
No, kerroinpa sitten, että Pentti oli vetänyt oksat poikki moottorisahalla. Mies innostui hommaan ja eihän se nyt sitten kestänyt kauankaan, kun homma oli bueno. Ei muuta kuin kantamaan oksia perunapellolle ja polttamaan niitä.
Kuten asiaan kuuluu, viime yönä selkä vähän vihoitteli. Oikea, hommissa aktiivisempi, käsi puutui ja pisteli taas innoissaan.
Siitä huolimatta, voiton puolella ollaan. Ihana syyssää, mukava touhuilu ulkona ihan mukavassa seurassa ja mökkisauna järvessä pulahtamisineen!
Eikö siinä jo ole onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti