Ehdotan heitä pistämään homman paremmaksi. Kunnon muuri olisi kestävämpi ratkaisu. Toki seisominen on terveellistä, ainakin terveellisempää kuin makaaminen tai istuminen televisiota katsoen tai kahvia/kaljaa särpien. Seisomista ei vaan kovin monta tuntia jaksa yhteen menoon. Ei edes tavallinen ihminen, joksi mielenosoittaja Eero Yrjönheikki heikäläisiä lehtijutussa kutsui.
Siispä muuri. Eikä mikään unkarilainen raja-aita, vaan ihan kunnon muuri à la Berliinin taannoinen muuri. Jo vain päästäisiin nopeasti maailman maineeseen.
Kauhavalainen opettaja (ja isä?) puolestaan lehdessä huolestunein ilmein kertoi pelostaan, joka liittyy vastaanottokeskuksen tuloon paikkakunnalle. Huolta aiheutti etenkin se, että vastaanottokeskus tulisi koulun pihapiiriin. Raiskausuhka nääs. Sillähän ei liene mitään merkitystä, että selvitysten mukaan paikkakunnilla, jonne vastaanottokeskus on tullut, rikollisuus ei ole lisääntynyt.
Noin seitsemäntoista tuhannen asukkaan Kauhavalla ihmiset tahtomattaankin kohdannevat toisiaan, asuvat sitten missä asuvat. Mahtoiko huolestuneen opettajan mielessä olla enemmänkin pelko, että nuoret kiinnostuvat toisistaan, ihastuvat ja alkavat seurustella? Näin voipi käydä ja sitä taas on vaikea estää.
Nykynuoret nyt liikkuvat maailmallakin aikaisempaa sukupolvea enemmän ja kohtaavat monenvärisiä ja monen kulttuurin ihmisiä. Voivatpa löytää jopa kumppanin maailmalta. Männä viikolla katsoin televisio-ohjelman, jossa kerrottiin suomalaisesta naisesta, joka oli surffauslomalla Balilla. Kuukauden loman tuliaisina Suomeen oli odottamaton raskaus ja hetken päästä myös balilainen lapsen isä. Lyhyen teeveeohjelman perusteella en latiakaan laittaisi likoon tämän suhteen kestämisen puolesta, niin eri muoteista nuoret oli valettu. Vaan kuka tietää. Lapsenkin kannalta toivon parasta.
Toimittaja Pekka Juntti kirjoitti (AL 14.9.15) ansiokkaan jutun Pakolaisista - rehellisesti. Siinä hän käsitteli pakolaisteemaa ja siihen liittyviä näkemyksiä eri kanteilta. Hänen lopputulemansa oli seuraavanlainen:
" Jos vedämme heitä asemalla turpaan, halveksimme ja sorramme, saamme katkeroituneita nuorten miesten joukkioita. Saamme aivan varmasti ghettoja, radikaalin islamin, väkivaltaa ja vastakkainasettelua.
Jos taas toivotamme heidät tervetulleiksi, tarjoamme rehdin kohtelun ja annamme mahdollisuuden, iso osa myös sen mahdollisuuden käyttää. Silloin moni heistä kokee, että aivan kuin he olisivat jotakin velkaa tälle maalle, joka antoi heille elämän.
............
Muuta keinoa ei ole."
Jokainen, jolla järki on, ymmärtänee tämän.
Toimittaja Päivi Anttikoski puolestaa kirjoitti (HS 20.9.15):
"Ihmiset ovat perimmiltään samanlaisia taustastaan riippumatta. He haluavat toimeentulon, asunnon ja lapsilleen hyvän koulutuksen. Ihminen haluaa tulla hyväksytyksi yksilönä eikä osana tiettyä ryhmää.
Ehkä siis olisi kohtuullista, että ensiksi tutustuu vieraaseen, ja on vasta sen jälkeen hänestä jotain mieltä."
Laittamattomasti sanottu. Yksi ihmisen perustarpeista kun on hyväksytyksi tulemisen tarve.
"Välimerestä ollaan tekemässä ihmisyyden rajaa. Näin tekemällä ihminen luopuu väistämättä omastatunnosta. Ja ilman rakkautta ja omaatuntoa ei ole enää ihmistä." ( Klaus Weckroth, sosiologi ja sosiaalipsykologi, AL 9.9.15.
Ja lopuksi itämaista viisautta:
Jos haluat toisten olevan onnellisia, harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa. (Dalai-lama)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti