Terveyttä musiikista

"Mieluisa musiikki aktivoi aivojen mielihyväkeskusta."

No, tämä tiedetään. Kukapa ei tuntisi mielihyvää lempimusiikkia kuunnellessa.
Tutkimustuloksia mielimusiikin kuntouttavasta vaikutuksesta aivovauriopotilaiden kuntoutukseen on niitäkin jo aiemmin näkynyt.

Sen sijaan itselleni oli uutta Aamulehden tiistaisessa jutussa Kurkistus laulajan pään sisään, että mielimusiikki kuntouttaa aivovauriopotilasta enemmän kuin perinteinen kuntoutus ja hidastaa muistisairauden etenemistä.

Uutta itselleni oli myös se, että ihan tutkitusti monissa työtehtävissä taustamusiikki piristää ja parantaa tarkkaavaisuutta.

Ihan turhaan siis aikoinaan lienen vääntänyt lasten kanssa siitä, haittako taustamusiikki läksyjen lukua vai ei. Nykyään huomaan, että tehdessäni esimerkiksi tietokonejuttua, jätän radion usein auki. Välijorinat jätän sitten huomiokykyni ulkopuolelle. Nytkin radiossa joku laulaa ( enpä muista, kuka laulaja on eikä se tullut tietoisuuteeni juontajan jutusta) On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa... sinä tarjosit vain salmiakkia... Ei muuten kyllä ole mitään lempimusiikkiani, mutta ei inhokkiakaan. Jos sellaista tulee, radio napsahtaa kiinni. Menee jo häirinnän puolelle.

Työelämäaikaan en kyllä työtä tehdessä musiikkia kuunnellut, edes tietokoneen kanssa työskennellessäni. Olisin kokenut sen silloin haittaavana. Toisaalta voisin ajatella, että riippunee ihmisestäkin haittaako vai edistääkö taustamusiikki tarkkaavaisuutta.

Oma musiikin tuottaminen, soittaminen ja laulaminen se vasta tehokasta on! Kuulo- ja tarkkaavaisuusalueet aktivoituvat, samoin aivojen motoriset ja tunnealueet. Suihkussa laulaminenkin kuuluu tähän kategoriaan. Oma kuoroharrastukseni on siis paitsi mukavaa myös aivotreeniä. Kuorolaululla on jo aikaisemmin todettu olevan monia hyviä vaikutuksia.

Laulaminen on siis vaivaton ja mukava juttu tehdä itsellensä hyvää ja edistää terveyttä. 

Tästä mie tykkään.

Useimmiten hyvinvointinsa eteen pitää kieltäytyä mukavasta, kuten vaikkapa runsaasta suklaan syömisestä, vaikka pitäisi siitä miten paljon, istumisesta ja tietenkin makaamisesta muulloin kuin yöllä nukkuessa.

Kaikkia näitä edellä mainittuja itse teen kovin mielelläni. Tekisin enemmänkin, ellen kilttinä tyttönä yrittäisi välttää liiallisuutta kuten paremmin tietävät ihmiset neuvovat. Voin tosin paljastaa, että ainakaan suklaan suhteen se ei aina päde.

Jos jostakin olen onnellinen, niin siitä, että tupakka ei suussani pala. Olisi kamala olla tupakoitsija ja lukea tällä viikolla julkaistusta tutkimuksesta, että kaksi kolmesta tupakoijasta kuolee tupakoinnin seurauksena. Tässä stressissä menisi varmaan tuplamäärä sätkiä. Toki tupakoinnin riskeistä on puhuttu ja tiedetään , mutta tämä uusi tutkimus toi esiin aiempaa suuremmat haittavaikutukset.

Joku saattaa kuitata tuon tutkimuksen toteamalla, että johonkin sitä ihminen joka tapauksessa kuolee.

Totta sekin. Edesmenneellä äidilläni oli tosin sanonta, että "Pakko ei oo muuta kuin köyhän kuolema ja sekin vaan yhyren kerran". Mistä lienee ollut lähtöisin tämä paikkansa pitämätön toteamus. Isotkaan rahat kun eivät pelasta kuolemalta.