Kukkahattuilua

Iltana muutamana istuin kaupunkibussin etuosassa ja juttelin viereeni istahtaneen tuntemattoman naisen kanssa. Bussi lähti jo pysäkiltä, mutta pysähtyi hetken päästä ja otti mukaan perään juosseen nuoren tytön ja pojan. Poika seisahtui lähellemme odottamaan maksavaa kumppaniaan. Totesin siinä hänelle, että kuskia olisi syytä kiittää, kun erikseen odotti tulijoita. Poika katsoi minua hetken ja sanoi sitten kovalla äänellä: "Kiitos!". Johon minä totesin: "Sinäpä olet nopeaoppinen! Kyllä susta vielä hyvä tulee!". Kuka vielä morkkaa nuorisoa. Huono nuoriso olisi haistattanut pitkät tädille, joka sekaantuu toisten asioihin.

Kuljen harvakseltaan bussilla. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että hyvin harva, iästä riippumatta, kiittää kuljettajaa, vaikka tämä odottelisi myöhässä kiiruhtajaa pitempäänkin. Tämähän on ihan kuljettajan hyväsydämisyyttä. Itse asiassa minulla on sellainen uskomus, että säännöt kieltävät kuljettamaan ottamasta ketään kyytiin enää pysäkiltä lähdön jälkeen. Syytä en tiedä, jos nyt uskomukseni edes on oikea. Hyvänä asiakaspalveluna sitä kuitenkin pidän. En usko, että kuljettaja kiitoksella elää, sen enempää kuin kissakaan, päinvastaisesta sananlaskusta huolimatta. Siitä olen kuitenkin ihan varma, että kiitokset lämmittävät niin saajaansa kuin antajaansa.