Se koira älähtää

Olin eilen elokuvissa katsomassa Philomena- elokuvan. Hieno, vaikuttava kertomus seitsemänkymppisen naisen ponnisteluista löytää nuorena synnyttämänsä poika, jonka nunnat ovat parivuotiaana salaa antaneet adoptoitavaksi. Tarina pohjaa tositapahtumiin. Kyynelkanavatkin sain huuhdeltua sitä katsoessani. Vain yksi asia häiritsi katsomisnautintoani. Päähenkilö, Philomena, kuvattiin hieman tyhmäksi, yksinkertaiseksi. Hänen kuitenkin kerrottiin toimineen sairaanhoitajana työaikanaan. Oma päätelmäni oli, että iästähän sen pienen yksinkertaisuuden sitten täytyi johtua. Pari vuotta itseäni vanhempi ystävä ei kokenut asiaa häitsevänä. Tästä voi siis tehdä vain yhden päätelmän. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.