Junailua

Viime viikon lopulla junailin Jyväskylässä kirjoittamisopintojen merkeissä. Jyväskylästä lähdettyä alkoi kuulua musiikkia. Tunnistin Vivaldin neljä vuodenaikaa. Ihmettelin, mistä se mahtaa kuulua? Onko tämä joku uusi VR:n imogohanke? No, eipä ollut. Käytävän toiselle puolelle asettunut vanha herra oli keppinsä aseteltuaan ruvennut kuuntelemaan musiikkia pöydälle laittamastaan iPadista. Vähintään puoli vaunua sai nauttia samasta musiikista, halusi tai ei. Itse en musiikista häiriintynyt, mutta en oikein pystynyt nauttimaankaan, kun olin niin hämääntynyt. Mitä herran mielessä mahtoi liikkua? Oliko hän oikein orientoitunut paikkaan?

Ei sillä, aina tuo musiikki kännykkään kailottelijat voitti. Joskus keskustelut ovat toki mielenkiintoisia. Menomatkalla olin koko matkan kuunnellut, tosin tahtomattani, nuoren naisen asioiden selvittelyä. Sain kuvan, että hän puhui poikaystävänsä kanssa, joka moitti tyttöä liioista omista menoista ja liian vähästä ajasta hänen kanssaan ja siten itsekkyydestä. Kun poistuimme peräkkäin vaunusta Jyväskylässä, sain pidellä kaksin käsin kukkahatustani kiinni, että en antanut taas pyytämättä neuvoa: jos poikaystävä on noin vihainen sinun menoistasi, jätä se äkkiä!

Edelläkuvatut elämykset tarjosi osittain VR:n veturiohjelma myymällä liput viiden euron hintaan. Tosin ne oli veloitettu tililtäni kahteen kertaan. Sain kuitenkin eilen Eskolta VR:ltä vastauksen reklamointiini, että liikaa maksettu hyvitetään. Hyvä näin. Joskin vielä parempi olisi ollut, että homma olisi mennyt heti niinkuin elokuvissa.Vastaavaa oli sattunut monelle muullekin. VR ei ollut kuulemma varautunut siihen, että niin monet haluavat halvat liput. Siis haloo VR! Missä todellisuudessa siellä oikein elellään!