Unta vai vajetta

Katsoinpa Studio55 ohjelmaa televisiosta. Siinä haastateltiin unitutkijaa tai pikemminkin univajetutkijaa Tarja Stenbergiä. Hänen työryhmänsä tulokset tukivat jo aiemminkin julkisuudessa olleita tietoja univajeen yhteydestä sairauksiin: esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen ja depressioon. Univajeella on yhteys myös ylipainoon. Tutkijan mukaan selkeä syy uniongelmiin on stressi. Yhteyksiä suoraan vetäen voidaan päätellä, että diabeteksen ja depression lisääntyminen on merkki stressin lisääntymisestä väestössä. Tällaisen yhteyden veti mielestäni tutkijakin. Työikäisillä univajetta on yleisemmin kuin eläkeläisillä. Tuosta on itsellänikin omakohtainen kokemus: uni on parantunut eläkkeellä, kuten oletinkin tapahtuvan. Näin eläkepäivillä stressin kokemista voi aika tavalla säädellä, joskin kohtalon kupruille emme aina mitään voi. Toinen juttu on sitten se, että kun on aikaa, voi kehitellä huolen ja murehtimisen aiheen ihan turhanpäiväisestä asiasta. Tai ainakin itselläni se onnistuu. Tuttua myös arkielämästä on se, että väsyneenä muisti pätkii tavallista enemmän ja ärtyisyys lisääntyy. Uniongelmaiselle hoitopaikkoja on kovin vähän. Pilleripurkki kun ei välttämättä ratkaise ongelmaa, voi pahimmillaan monimutkaistaakin sitä. Erilaisia kirjoja aiheesta on viime vuosina ilmestynyt useita. Miten paljon niistä sitten itse kukin kokee saavansa apua, on sitten taas eri juttu. Olettaa ja toivoa sopii, että hoitopuoleen paneuduttaisiin tulevaisuudessa nykyistä enemmän.