Pyöräilyä Sterrebeekissä

Pyöräilymaisemani ovat siirtyneet Belgiaan muutamaksi viikoksi. Olen Esikoisen kotona "aupairina", kun vävy on sananmukaisesti merillä.

Pyöräteitä ei ole samassa määrin kuin kotomansessa. Usein on ajotien reunaan merkattu kaista tai vain polkupyörän kuva. Kadut eivät ole leveydellä pilattuja, joten etenkin kuorma-autojen ja vastaavien ohi suhistessa saa terästää tasapainoaan.

Lempireittini tosin kulkee usein osittain kevyen liikenteen reittiä iki -ihanaan Terveren puistoon. Paha vaan, että se on läheisen ponitallin ratsastajien suosikkiväylä. Tänään kohtasin yhdeksän ratsukon porukan. Onneksi pääsin luimuilemaan "ratsuväkeä" kunnioittamaan pysähtyneen mopoilijan taakse. Jos joku poni (iso) pillastuisi, ensin se törmäisi mopoon, suunnittelin. Kunnioitan (lue pelkään) näitä isoja eläimiä. Kun pitää ohittaa yksittäistäkin ratsastajaa, toivon sydämestäni, että poni/hevonen ei katso minua pahalla silmällä tai jopa anna ohimennen sivupotkua. Jos mahdollista, pysähdyn ja yritän väistää melkein ojaan jos mahdollista. Monin paikoin vain kapean reitin varrella on korkeat maareunat. Vielä en ole onnistunut pyörän kanssa niitä kiipeämään. Yritystä on kyllä ollut.

Tänä vuonna tätä kevyen liikenteen reittiä ajavat tietöistä johtuen toiseen suuntaan  myös autot. Aika vilkasta oli tänään, kun on viikonloppu. Arkena taas varmasti rauhoittuu.

Esikoisen pyörässä ei muuten tällä hetkellä toimi pienemmät vaihteet. Onneksi maasto ei ole erityisen mäkistä. Toisaalta, positiivisesti ajatellen, reisilihakseni saavat vastamäessä enemmän treeniä. Ei paha.