Jotkut pitävät ihan turhana koko äitienpäivää. Itse en kuulu näihin.
Vallan mielelläni olen tuolloin huomion ja kiitosten kohteena. Mukavaltahan se tuntuu saada kahvitkin aamulla sänkyyn. Olen siis eri linjoilla kuin esimerkiksi Nicke Lignell jossakin haastattelussa. Hän kun oli sitä mieltä, että kuka nyt haluaisi sängyssä kahvia juoda, kun se on niin hankalaa ja koirakin kuitenkin hyppää sänkyyn. Pöydän ääressä on mukavampaa muiden kanssa.
No, minun tilanteeni on toki erilainen kuin Lingnelleillä. Lapsia ei ole kuin kaksi, joista kumpikaan ei päässyt eilen päivääni läsnäolollaan juhlistamaan. Muuten kyllä soitoin ja lahjoin muistivat. Koiralla taas on porttikielto sänkyyn. Mies, joka huoneissamme majailee, huolehti siis konkreettisista toimista, kahvista ja ruokailun järjestämisestä vaikka en toki hänen äitinsä olekaan. Ilokseni hän toi koiralenkiltä valkovuokkokimpun. Sekin tapa liittyi lapsuudessani äitienpäivään.
Olen joskus aikojen alussa oikein ostanut selllaisen jalallisen sänkytason, jossa on hyvä juoda kahvia sängyssä istuen. Kas, kun lapsuuden kodin perintönä on meillä tapana aina nimi- ja syntymäpäivinä tuoda juhlakalulle aamupala sänkyyn laulun ja lahjojen kera. Miehen lapsuuden kodissa ei tätä tapaa ollut ja ensin hän vastusteli sitä omalla kohdallaan. Jokunen vuosi sitten unohdin hänen merkkipäivänsä. Aikansa sängyssä maattuaan hän nousi ja sanoi: "Kai se pitää nousta, kun ei mitään kahvia näytä tulevan". Olipa tullut tavasta mieluisa hänellekin!
Olen sitä mieltä, että aina kannattaa juhlia, jos pienikin syy siihen on.
Äitienpäivän perhekeskeisyyden keskelle telkkarissa näytettiin ohjelma yksinäisyydestä. Omakohtaista kokemusta yksinäisyydestä kertoivat alakouluikäinen, nuori yksinhuoltaja, keski-ikäinen nainen, eläkeikäinen mies sekä Jonne Aaron.
Kovin erilaisia kokemukset olivat. Minulle tuli sellainen tunne, että useamman haastatellun kohdalla yksinäisyys syntyi kumppanin tai perheen puutteesta ja liittyi nimenomaan siihen. Ystäviä saattoi olla paljonkin ja silti tuntui yksinäiseltä.Joku toi perheen kaipuun sanallisestikin suoraan esiin, toinen hieman peitellymmin puhuen ohimennen intiimin kanssakäymisen kaipuusta.
Tätä taustaa vasten on hyvä, että järjestetään erilaisia treffimahdollisuuksia. Katsoinpa uteliaisuuttani yhden jakson ohjelmasta Aatami kohtaa Eevan. Nimi oli näin tai ainakin jotakin sinnepäin. Hommahan menee siinä niin, että paria etsivät ovat alasti saarella. Ohjelmasta kuultuani ajattelin, että kyllä kaikkea täytyy järjestää. Onko tyhmempää ideaa!
Alastomuus ei minusta kuitenkaan katsojan silmille tullut mitenkään häiritsevästi. Kuvaajat eivät korostaneet alastomuutta, vaan se jäi taka-alalle, ainakin minun kokemuksessani. Toisaalta ajattelen, että saman homman olisi voinut toteuttaa uima-asuissa tai rantashortseissa. Tiedä sitten, miten ohjelmassa esiintyvät asian kokevat. Ymmärrän toki, että ohjelma myy hyvin alastomuuden mainostamisella.
Tässä jaksossa esiintyneet vaikuttivat ihan tolkun ihmisiltä ja toivon, että syntynyt pari saisi oikeasti toisistaan kumppanin.
Yksinäisyys kun tappaa enemmän kuin ylipaino, sanovat asiasta paremmin tietävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti