Perinteinen juhannus pitäisi kai mennä niin, että juhlitaan ja hillutaan mökillä, mielellään isolla porukalla.
Mikä ettei niinkin, jos siltä tuntuu.
Mökillä toki olin minäkin, mutta ihan vain tuon pitkäaikaisen poikaystävän kanssa.
 |
| Tässä yritin ottaa kaveriselfietä itsestä ja miehestä perunan multauksesta. Pitää ehkä vielä vähän harjoitella |
Aatto meni sadetta pidellen, saunoen ja taisinpa tuota yhden siiderin juoda. Tai jos totta puhutaan, puolet siitä heitin mäkeen. Tuntui päässeen maustakin päätellen vanhentumaan mökillä liian kauan seisoskellessaan. Kokkokin jäi polttamatta.
Juhannuspäivänä oli sitten jo äksonia.
Perunapelto oli perattava ja mullattava. On jotenkin meikäläisellä perinteinen juhannushomma. Päiväkin oli säältään vallan sopiva: lämmintä noin 13 astetta, ei sadetta, jopa aurinkoa. Tuohon hommaan vallan passeli. Hiki oli sopivasti, kun vielä haravoin miehen viikatoimia vieruksia. Pulahdus 16-asteiseen veteen tuntui sitten vallan mukavalta.
Mies halsterissa nuotiolla teki aterian ankan rinnasta ja pyytämästään isosta ahvenesta. Siihen vielä nuotiossa kypsennetyt perunat.
Oli oikein auvoinen juhannusmieli illan löylyissä vastoessa!
Miun vartalolle tuollainen hurja meno sopi hyvin! Tänäkin juhannuksena.
 |
| Työ tekijäänsä kiittää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti