Poltteessa Poltteeseen!

Terveisiä Poltesalilta, jossa olin aamupäivällä mukana kahdessa ohjatussa tunnissa: Cross Training kestävyys ja Toimintakyky. Anonyymi kommentoija pyysi palautteessaa minua kertomaan, millaista kuntosalilla on. Siellä käynneistä kun olen joskus puhunut. Kyseessä on Poltesali, joka on Cross trainer-keskus. Vieressä ja alla muutama yleiskuva sieltä. Ihmisiä en arvannut ruveta kuvailemaan, itsestäni nyt puhumattakaan.

Poltesali on kovin erilainen kuin perinteiset elixiat ynnä muut. Siellä on mutkattoman reilu meininki. Valmentajat eli siis ryhmien ohjaajat ovat aika rennoissa asuissa eikä kukaan huuda mikrofoniin: vielä jaksaa, jaksaa. Ylipäätänsä mitään mikrofoneja ei ole. Ei myöskään erillisiä saleja, vaan tunteja pidetään ison tilan erinumeroisissa toiminta-alueissa.

Täysin vahingossahan me ystäväni Virpin kanssa sinne juutuimme. Vakaa tarkoitus oli vain käydä ilmaisella tutustumisella. kun sali sijaitsee aika lähellä meitä kumpaakin. Vastoin kaikkia kuvitelmiamme teimme heti samalla kertaa jäsenyyssopimuksen. Sen etuna on kyllä se, että jäsenyyden voi sanoa irti kuukauden irtisanomisajalla. Mutta uskon, että kahden tunnin jälkeen olimme aika tömökässä endorfiinipöllyssä ja siis edesvastuuttomassa tilassa.
Lauri oli ensimmäisten tuntiemme valmentaja ja hyvin meitä ohjaili. Muut ensimmäiselle tunnillemme osallistujat olivatkin sitten meitä arviolta noin 40-45 vuotta nuorempia.


Tunnit on jaettu kolmeen raskausasteeseen: helppo, keskiraskas ja raskas. Syksyllä kävimme keskiraskaalla Cross Training Voima- tunnilla ja perään helpolla Toimintakyky-tunnilla. Joulun jälkeen lukujärjestys muuttui. Koska muista menoista johtuen ajnakäyttö on rajallista, "joudumme "nyt käymään raskaalla Cross Training Kestävyys tunnilla.  Näillä Cross Training tunneilla olemme aina ainoat vanhat, toimintakyky on tarkoitettukin varttuneemmille. Sielläkin on kyllä nuorempiakin.

 Mitä siellä sitten konkreettisesti tehdään? No, tänään esimerkiksi Cross Training Kestävyys tunnilla ensin lämmiteltiin kahvakuulilla. Itse käytin 8 kilon kuulaa. Sitten tehtiin neljää harjoitusta peräkkäin, minuutti aina yhtä. Tänään ne olivat: Liike 1: soutu. Liike 2: vatsaliikkeet selinmakuulta istumaan. Liike 3. Juoksu. Minulla juoksu tarkoittaa aina  reipasta kävelyä. Parasta ennen päiväyksen ohittaneet polvet eivät hyväksy juoksua. Liike 4:kahta kahvakuulaa heilautettiin yhtaikaa jalkojen välistä ensin olkapäille ja sitten käsivarret suorina ylös.Minuutin tauko ja sama uudestaan, tänään muistaakseni viisi kertaa.

Toimintakyky tunnilla oli samoin alkulämmittelyn jälkeen eri pisteissä peräkkäin tehtäviä. Esimerkiksi renkaissa soutua, maasta punnerrusta, vinoja vatsalihaksia puoli-istuvassa asennossa palloa puolelta toiselle, jalat irti maasta. Jumppapallon päällä jaloilla pallon vetoa lähelle ja kauas, lantio ylhäällä ja muutamia muita. Näistä nyt kuitenkin sai jo varmaan kuvaa asiasta. Usein käytämme myös kuminauhoja ja kahvakuulia toimintakyky tunnillakin.

Epäilemättä haastavinta on ollut leukojen veto Cross Training- voima tunneilla. No, voitte arvata, että minulla leuanveto jäi kuvitteelliselle tasolle, mutta kuminauhan avustuksella pääsi kuitenkin esimakuun.

Että joku tuossa Poltesalissa on, mikä pitää otteessaan! Hyvä meininki! Olen käynyt toki siellä muillakin tunneilla, mm. Toiminnallisissa harjoituksissa, joita nettisivulla mainostetaan "Hauskaakin hauskempi tunti." No, jaa hauska ja hauska, jos nyt hien takaa hauskuuksia ymmärtää, mutta tehokas.

Kuvaan kuuluu tietysti se, että syksyllä alkuviikkoina olimmeVirpin kanssa kuin jyrän alle jääneitä. Epäilys heräsi, onko tämä lainkaan meitä varten. Mutta valmentajat ja itse toimitusjohtaja Jouni ovat kannustaneet. Laurilta kerran kysyin, että heitätkö jo meidät pois tunneilta, kun toiset ovat tuon 40-45 vuotta nuorempia. Lauri vastasi epäilemättä. "Ei tietenkään, enemmänhän ne puuskuttaa kuin te". Että osasikin imarrella! Rehellisesti sanottuna, kyllähän se hyvältä tuntuu, kun nuorten porukassa pärjää tällä kuntoilusarallakin. Kertoohan se siitäkin, että ei kunto huono ole ikään nähden. Kuten tutkitusti ei pitäisikään olla.Toki siellä osa raavaista nuorista käyttää isoja painoja ja tekee nopeammin, mutta näinhän se kuuluu ollakin!

Mikä on sinun valintasi?

Kirjoitin jokin aika sitten ikääntyneiden alkoholinkäytöstä. Nyt kirjoitan siitä taas. Miten se meneekään: siitä puhe, mistä puute. Toisaalta, vanha kansa sanoi myös: joka härillä ajaa, se häristä puhuu. Miten se nyt sitten mahtaakaan olla?

Olin viime viikolla kuuntelemassa gerontologian emeritusprofessori Antti Hervosta. Aiheena oli Muisti pettää, jättääkö järki? Tätä aihetta hän on usein luennoissaan käsitellyt, alan asiantuntija kun on. Itsekin olen kuunnellut häntä useasti. Aina jotain uutta luennossa on silti. Hän nosti esiin,pariin otteeseen, alkoholin myönteiset vaikutukset ikääntyneen aivotoimintoihin. Hänen suosituksensa mukaan sopiva määrä on kaksi annosta päivässä. Eräs rouva kysyi, onko haittaa terveydelle, jos ei juo ollenkaan. Vastaus jäi ainakin minulle epäselväksi. Vieressäni istuva rouva kysyi minulta, mikä on yksi annos. Valistuksen saatuaan totesi: "Täytyyköhän mennä Alkon kautta". Toki huumorimielessä.

Itse tajusin vasta kotiin tultuani, että Hervosen suositukset ylittävät viikkotasolla kaksinkertaisesti yli 65-vuotiaiden riskirajat. Hervosen suositusten mukaan annoksia tulee viikossa 14, riskiraja on 7. Yksi peruste ikääntyneen matalammille riskirajoille on nestetasapainon muuttuminen vanhetessa. Olisin toki kysynyt tästä ristiriidasta Hervoselta, jos olisin sen muistanut luennolla. Mutta muisti siis petti, mahtoiko jättää järkikin?

 Sisätautien erikoislääkäri, professori Timo Strandberg lataa täysin päinvastaisia näkemyksiä kuin Hervonen (Tamperelainen 8-9.2.14). "Ei ole olemassa mitään kovan tason hoitotuloksia alkoholin merkittävistä terveyshyödyistä, enkä usko, että tuleekaan." Hiirikokeissa kuulemma hyötyä on saatu vanhenemisprosessin ehkäisyssä, mutta määrä vastaisi ihmisellä 400 punaviinilasillista päivittäin. Tämäkin tulos itseäni kummastuttaa. Jos siis kaiken aikaa olisi sammuneena, terveyshyötyjä olisi? Toisaalta tuota määrää ei ehtisi kitata. Neljäntoista tunnin "työpäivänäkin" pitäisi juoda noin 28 lasillista eli 4-5 viinipulloa tunnissa. Aika urakka alan miehellekin/naisellekin.

Strandberg muistuttaa alkoholin haitoista Suomessa. Hänestä ketään ei pitäisi kannustaa alkoholin käyttöön. Häneltäkin ovat jotkut potilaat kyselleet, pitääkö nyt alkaa käyttämään punaviiniä, kun se on niin terveellistä.

Näin erimielisiä ovat siis tutkimuksiin perehtyneet asiantuntijatkin. Jokainen meistä taitaa ottaa totena sitten sen, joka sopii omiin asenteisiimme. Haemme tukea omille käyttötavoillemme.Tavallista on sekin, että, olemmepa työikäisiä tai senioreita, vähättelemme omaa alkoholin käyttöämme. Saatamme kuvata omaa alkoholin käyttöämme normaaliksi. Se normaalius vaan tässäkin asiassa saattaa tarkoittaa eri ihmisille kovin eri asioita.

Junailua

Viime viikon lopulla junailin Jyväskylässä kirjoittamisopintojen merkeissä. Jyväskylästä lähdettyä alkoi kuulua musiikkia. Tunnistin Vivaldin neljä vuodenaikaa. Ihmettelin, mistä se mahtaa kuulua? Onko tämä joku uusi VR:n imogohanke? No, eipä ollut. Käytävän toiselle puolelle asettunut vanha herra oli keppinsä aseteltuaan ruvennut kuuntelemaan musiikkia pöydälle laittamastaan iPadista. Vähintään puoli vaunua sai nauttia samasta musiikista, halusi tai ei. Itse en musiikista häiriintynyt, mutta en oikein pystynyt nauttimaankaan, kun olin niin hämääntynyt. Mitä herran mielessä mahtoi liikkua? Oliko hän oikein orientoitunut paikkaan?

Ei sillä, aina tuo musiikki kännykkään kailottelijat voitti. Joskus keskustelut ovat toki mielenkiintoisia. Menomatkalla olin koko matkan kuunnellut, tosin tahtomattani, nuoren naisen asioiden selvittelyä. Sain kuvan, että hän puhui poikaystävänsä kanssa, joka moitti tyttöä liioista omista menoista ja liian vähästä ajasta hänen kanssaan ja siten itsekkyydestä. Kun poistuimme peräkkäin vaunusta Jyväskylässä, sain pidellä kaksin käsin kukkahatustani kiinni, että en antanut taas pyytämättä neuvoa: jos poikaystävä on noin vihainen sinun menoistasi, jätä se äkkiä!

Edelläkuvatut elämykset tarjosi osittain VR:n veturiohjelma myymällä liput viiden euron hintaan. Tosin ne oli veloitettu tililtäni kahteen kertaan. Sain kuitenkin eilen Eskolta VR:ltä vastauksen reklamointiini, että liikaa maksettu hyvitetään. Hyvä näin. Joskin vielä parempi olisi ollut, että homma olisi mennyt heti niinkuin elokuvissa.Vastaavaa oli sattunut monelle muullekin. VR ei ollut kuulemma varautunut siihen, että niin monet haluavat halvat liput. Siis haloo VR! Missä todellisuudessa siellä oikein elellään!

Kukkahattuilua

Iltana muutamana istuin kaupunkibussin etuosassa ja juttelin viereeni istahtaneen tuntemattoman naisen kanssa. Bussi lähti jo pysäkiltä, mutta pysähtyi hetken päästä ja otti mukaan perään juosseen nuoren tytön ja pojan. Poika seisahtui lähellemme odottamaan maksavaa kumppaniaan. Totesin siinä hänelle, että kuskia olisi syytä kiittää, kun erikseen odotti tulijoita. Poika katsoi minua hetken ja sanoi sitten kovalla äänellä: "Kiitos!". Johon minä totesin: "Sinäpä olet nopeaoppinen! Kyllä susta vielä hyvä tulee!". Kuka vielä morkkaa nuorisoa. Huono nuoriso olisi haistattanut pitkät tädille, joka sekaantuu toisten asioihin.

Kuljen harvakseltaan bussilla. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että hyvin harva, iästä riippumatta, kiittää kuljettajaa, vaikka tämä odottelisi myöhässä kiiruhtajaa pitempäänkin. Tämähän on ihan kuljettajan hyväsydämisyyttä. Itse asiassa minulla on sellainen uskomus, että säännöt kieltävät kuljettamaan ottamasta ketään kyytiin enää pysäkiltä lähdön jälkeen. Syytä en tiedä, jos nyt uskomukseni edes on oikea. Hyvänä asiakaspalveluna sitä kuitenkin pidän. En usko, että kuljettaja kiitoksella elää, sen enempää kuin kissakaan, päinvastaisesta sananlaskusta huolimatta. Siitä olen kuitenkin ihan varma, että kiitokset lämmittävät niin saajaansa kuin antajaansa.

Pelottava nuoruus

Viime viikolla julkistettiin kaksi nuoriin liittyvää tutkimusta.THL:n kouluterveyskysely koskee peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisia sekä lukion ja ammattioppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoita.Nuorten tupakointi, humalajuominen ja koululintsaus ovat sen mukaan esimerkiksi vähentyneet, aktiivinen liikunta lisääntynyt.Hyvä näin. MUTTA.Vaikeudet koulutehtävissä ja sosiaalisissa suhteissa ovat lisääntyneet kymmenen viime vuoden aikana. Paljon esiintyy myös sosiaalista ahdistuneisuutta ja naurunalaiseksi joutumisen pelkoa, joka estää asioiden tekemistä.

Tamperelaisista 8. ja 9. luokan tytöistä runsas viidennes oli hakenut apua masentuneisuuteen ammattiauttajalta. Hyvä, että hakivat, mutta hyvästä ei kerro se, että niin moni tarvitsee apua.Ja todennäköisesti vielä useamman olisi syytä hakea apua.Kynnystä kun edelleen on avun hakemiseen.

Lastenpsykiatri Tytti Solantauksen tutkimusten mukaan (vuosina 1983, 1993, 2007) nuorten pelot yksinäisyydestä ovat nelinkertaistuneet parinkymmenen vuoden aikana. Yksinäisyyden pelon lisäksi pelätään aiempaa enemmän kuolemaa, sairastumista sekä väärien päätösten tekemistä valintatilanteissa.Solantaus kyseleekin kouluryhmien, yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun perään.Solantaus näkee nuoren yhteiskunnan peilinä.

Yhdyn Solantauksen näkemyksiin. Nähdäkseni meidän kaikkien odotetaan olevan Oman Elämämme Sankareita: tehdä itse elämästämme se, mitä haluamme. Jos näin ei mene, vika on siis itsessä.Miten yksilökorosteisessa yhteiskunnassa yhteisällisyys voisi olla vahva?

Solantaus kaipaa nuorille tukea koulutusvalintoihin. Kun ajattelen omaa kouluaikaani, valintoja ei tarvinnut juurikaan tehdä. Toki oli valinta, meneekö ja pääseekö oppikouluun ja jatkaako lukiossa. Siellä taas piti valita lähinnä lyhyt tai pitkä matikka. Voi olla, että muistan osin väärinkin, mutta nykykaltaista valintojen määrää ei toki ollut. Tuntuu ristiriitaiselta, että nykypäivänä valinnat ahdistavat niin kovasti. Ristiriita tulee mielestäni siitä, että nykyään on mahdollisuus myöhemmin opiskella aineita, joita koulussa ei ole käynyt. Nämä mahdollisuudet olivat vuosikymmeniä sitten lähes olemattomat.Valinnat eivät nykyään ole kiveen hakattuja.

En ole koskaan lämmennyt luokattomille lukioille, saati luokattomalle yläasteelle. Suuresti arvostamani psykologian tohtori Liisa Keltikangas-Järvinen on joskus ihmetellyt yhteiskuntaa, jossa pikkulapset laitetaan ryhmiin vaiheessa, jossa se ei ole heille hyväksi tai ainakaan he eivät siitä hyödy. Vastaavasti nuorilta, jotka tarvitsisivat ryhmää kehityksensä tueksi, se koulussa poistetaan. Taidatkos sen osuvammin sanoa.

Oma lukunsa on sitten kasvatusmalli, jossa keskeinen tavoite on lapsen mahdollisimman aikainen itsenäistäminen, yksin pärjääminen.Lapsi ja nuori voi selvitä kyllä ikätasoonsa nähden liian vaativista asioista, mutta turvallisuuden tunteen kustannuksella. Hän oppii jo varhain mallin, että muihin ei pidä turvautua. Nuorikin ja erityisesti nuori tarvitsisi tukea monasti enemmän kuin mitä päältä näyttää.

Solantaus uskoo, että paluuta vanhaan luokkamalliin koulussa ei ole. Niin uskon minäkin. Hänestä olisi silti tärkeää pitää huolta, että nuorella on ryhmä, johon kuuluu. Kenen tehtävä tästä olisi huolehtia; opettajien, vanhempien ? Vielä vaikeampi kysymys on se, miten tämä huolenpito voisi tapahtua? Minä en ainakaan sitä tiedä.

Korkki kiinni vanhuksilla

Tampere aloittaa keväällä kotikatkaisuhoidon vanhuksille. Kuulemma muualla siitä on saatu hyviä tuloksia. Sitä ei kerrottu, missä, eikä miten hyviä. Itsekin kuulun näihin suuriin ikäluokkiin, joita on myös kosteaksi sukupolveksi mainittu.Ollaan opittu jo nuorempina ottamaan kuppia enemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Keskiolutkin vapautettiin maitokauppoihin 1969. Eipä ihme, että myös alkoholiongelmia on lisääntyvässä määrin myös ikääntyneillä. Ajatellaan vanhusten liiallisen alkoholin käytön jäävän osaksi piiloon. Osan vanhusten hoitoon vievistä kaatumisistakin arvellaan tapahtuneen ns. liikuttuneessa tilassa.Valta-osa yli 65-vuotiaista käyttää vähintään yhtä lääkettä. Yhteisvaikutus alkoholin kanssa voi olla yllättävä. Hyvä siis, että kotikatkaisuhoitoa toteutetaan. Näin puusta katsoen homma vaikuttaa aika haasteelliselta. Käsittääkseni raitistuminen on haasteellista kaiken ikäisellä ja erityisesti työn jo jättäneellä vanhuksella, ajattelen. Kuvittelen, että vanhuksella, jolla ongelmana on liika juominen, ei ole paljonkaan aktiviteetteja tai muita mielenkiinnon kohteita elämässään. Terveyteen ja/tai liikkumiseen liittyvät rajoitteet saattavat myös rajoittaa elämää.Mitä ja mistä siis muuta mielihyvää antavaa alkoholin tilalle, jos ja kun sitä ei ole aikaisemminkaan löytynyt. Saattaapi olla, että kuvitelmani on aika yksipuolinen. Voihan yhtä hyvin kyse olla aktiivisesta ja touhukkaasta vanhuksesta, joka on niin ehtiväinen, että silti ehtii lotrata viinankin kanssa liiaksi.Toki toivon, että katkaisu ja sen myötä raitistuminen onnistuu mahdollisimman monelle.Sitäkään kun ei tiedä, milloin kenelläkin homma karkaa käsistä. Minäkin kun olen tänään ottanut poikkeuksellisesti kaksi viinilasillista: toisen teatterissa ja toisen kotona ruoan kanssa. Siksi kai tämä viina-aihe rupesi kirjoituttamaankin. Ikä-ihmiselle kaksi lasillista päivässä on nykysuositusten mukaan yläraja ja viikossa korkeintaan seitsemän annosta. Enimmäismäärät ovat siis huomattavasti pienemmät kuin työikäisellä.- No, nyt taidan alkaa lukemaan päivän lehtiä. Terveisiä vain suomen kielen lautakunnalle. Aikaisemmin olen alkanut lukea.

Se koira älähtää

Olin eilen elokuvissa katsomassa Philomena- elokuvan. Hieno, vaikuttava kertomus seitsemänkymppisen naisen ponnisteluista löytää nuorena synnyttämänsä poika, jonka nunnat ovat parivuotiaana salaa antaneet adoptoitavaksi. Tarina pohjaa tositapahtumiin. Kyynelkanavatkin sain huuhdeltua sitä katsoessani. Vain yksi asia häiritsi katsomisnautintoani. Päähenkilö, Philomena, kuvattiin hieman tyhmäksi, yksinkertaiseksi. Hänen kuitenkin kerrottiin toimineen sairaanhoitajana työaikanaan. Oma päätelmäni oli, että iästähän sen pienen yksinkertaisuuden sitten täytyi johtua. Pari vuotta itseäni vanhempi ystävä ei kokenut asiaa häitsevänä. Tästä voi siis tehdä vain yhden päätelmän. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Eläkkeelle

Kuuntelin eilen Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Kanniston haastattelua. Viime vuonna keskimääräinen eläkeellejäämisikä on ollut 60,9 vuotta.Edellisten vuosien eläkkeellejäämisiän nousu on pysähtynyt. Pääasiassa jäätiin vanhuuseläkkeelle, yli 70 %:sti. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä oli saman verran kuin edellisenä vuonna. Koko 2000-luvun niiden määrä on ollut laskeva. Osaeläkeläisten määrä puolestaan nousi. Tuleepa satunnaiselle ajattelijalle mieleen, että voisiko työkyvyttömyyseläkeläisten ja osa-aikaeläkeläisten määrät jotenkin liittyä toisiinsa? Maalaisjärjellä ja käytännön havaintojen perusteella päättelen, että osa-aikaeläke osalla pidentää työssäoloaikaa. Luulisi, että viisaat tutkijat ovat tätäkin tilastojen valossa tutkineet.Ei vain ole itselläni tiedossa. Päättäjät joka tapauksessa väläyttelevät tämän tästä koko osa-aikaeläkkeen poistamista. Jatkuvastihan ikärajaa on korotettu. Onko siinä sitten kokonaisuuden kannalta järkeä, sitä kysyn? Virallinen tavoite on, että vuonna 2025 eläkkeellejäämisikä olisi 62,4 vuotta. Kehityspäällikkö Kannisto epäili tavoitteen saavuttamista. Hän perusteli sitä nykyisellä työtilanteella,jossa työvoimalle ei ole kysyntää. Eikä etenkään ikääntyneelle työvoimalle, lisään minä.Olipa siinä viisas mies!Tänään radiossa kerrottiin, että työttömyysmenot ovat nousemassa ennätystasolle.Tee siinä sitten pitkää työuraa!