Pari viikkoa sitten olin Koukkuniemessä Koukutuspäivässä. Siellä luennoi gerontologi Antti Hervonen pitkän iän salaisuudesta. Hän mainitsi, että itse ei ole vielä vanhus, vaan keski-ikäinen. Piti ihan Valviran sivuilta tarkistaa hänen ikänsä. Ensi vuonna näyttää täyttävän 70- vuotta. Ilahduin tuosta hänen kannanotostaan, koska itse ajattelen samalla tavalla. Tosin olen joitakin vuosia häntä nuorempi, mutta katson eläväni myöhäistä keski-ikää. Tästä meillä oli taannoin erään ystäväni kanssa ihan kiistakin. Hän kun oli sitä mieltä, että jokainen yli 60-vuotias on vanha. Ja minähän en tunnustanut olevani. Nyt tietysti voi spekuloida, onko eroa ja jos, niin mikä ero on sillä, onko vanha tai vanhus. Itse ajattelen, että vanha on vanhus. Ikävuosia tärkeämpää lienee kuitenkin jokaisen oma tuntemus itsestään. Ajattelen, että vanhuuteni alkaa sitten, kun huomaan toimintakykyni selvästi heikentyneen. En kyllä ole samaa mieltä senkään hokeman kanssa, että ikä on vain numeroita. Kyllä jokaisen iällä on merkitystä siinä mielessä, että se kertoo kokemuksesta. Jos verrataan esimerkiksi 25- vuotiasta ja 80-vuotiasta, niin maailma, jossa he ovat eläneet, on osaksi kovinkin erilainen. Saattaa olla, että olen jo jossain aikaisemmassa kirjoituksessani kertonut satavuotiaasta, joka vuosia sitten oli televisiossa. Häneltä kysyttiin, kokeeko hän olevansa vanha. "En. Sitten olisin vanha, jos vain istuisin paikallani tällai lysyssä", oli tämän pirteän, virkeän ja toimintakykyisen naisen vastaus. En minä ainakaan käy tuohon vastaan väittämään.
Nyt elellään sitten tätä syksyn harmautta. Ihan sain väkisin väännettyä itseni pyöräilemään ja haravan varteen. Hyvä, että väänsin. Tämän päivän Hesarissa oli syksyrunoja. Siellä oli tämäkin lapsuudesta tuttu Lauri Pohjanpään runo, josta ulkoa muistan vain pari ensimmäistä säettä:
"Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon laidalla
Ruskea on rinta kaisliston, taivas harmaa.
Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen toinen virkkaa
niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee."
Tässä on minusta aivan upeasti tällaisen harmaan ja sateisenkin päivän tunnelma. Tuohon tunnelmaan olisi helppo upota. Onneksi se ei onnistu, kun erilaiset sovitut menot tempaavat taas mukaansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti