Nyt on syksy sitten jo pitkällä, joulukin kohta ovella.Syksyiset kujeet ovat alkaneet, liikuntajutut ja kulttuurit.
Uuttakin liikuntarintamalla on, liityin yhden ystäväni kanssa kuntoilukeskuksen jäseneksi. Yllätimme itsemmekin. Olen aina ajatellut, että sitähän en tee, kuntoilen muuten ja muualla. Vaikutusta on sillä, että se on tamperelaisittain lähellä, parin kilometrin päässä. Kuukausihinta on kohtuullinen ja irtisanomisaika kuukausi. Nyt sitten käymme nuorten naisten kanssa cross trainingissa ja hiki lentää. Ihan kyllä huvittaa, kun me eläkeläiset siellä yritämme voimailla.Tai emmehän me yritä, toki voimailemme ihan voimiemme mukaan. Mukavasti niin ohjaajat kuin nuoret ovat meihin suhtautuneet, vaikka ensimmäistäkään leukaakaan emme saaneet vedettyä. Vastapainoksi käymme tämän tunnin jälkeen toimintakyky-tunnilla, jossa jo sitten on vain meitä ikääntyneitä. Astangajoogaakin olemme käyneet kokeilemassa. Muuten meni hyvin ja hikisesti, mutta päälläseisontaa ilman käsiä en lähtenyt edes yrittämään. Joku itsesuojeluvaisto sentään pitää olla. Ystäväni tosin nousi keveästi päälleen, entinen telinevoimistelija.
Jyväskylän avoimessa yliopistossa kirjoittamisen perusopinnot ovat jatkuneet aineopinnoilla. Rauhallisen aloituksen olen siihenkin nyt tänä syksynä ottanut, vain yhden kurssin. Draamakurssin ennakkotehtävään olen analysoinut elokuvia annettujen teorioiden pohjalta. Ei hassumpaa ajankulua.
Nämä syksyiset päivät ovat olleet myös pääasiassa kauniita. Tänään auringonpaisteessa kävin taas kertaalleen lehtiä haravoimassa. Viime perjantain tuuli niitä taas heitteli. Puissakin niitä vielä on, joten haravointia riittää, ellei lumi ehdi ensin. Esikoinen Brysselistä väitti, että siellä on kaksikymmentä astetta lämmintä. Kai se uskottava on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti