Hei hulinaa!

TÄMÄNKIN MÖKIN TERASSIN PÖYDÄN ÄÄRESSÄ ON SYÖTY JA JUOTU MONENLAISILLA KOKOONPANOILLA.

Hulinaa on ollut!

Enpä muista kesää, jolloin olisi näin paljon sukulaisia ja sukulaisten sukulaisia ja läheisiä visiteeraillut!  

On ollut suomalaista, saksalaista ja ranskalaista. Välillä on ollut käytössä samanaikaisesti useampikin kieli ja porina lähes sallitut melurajat ylittävä. Ihan hiljaista ei ole silloinkaan, jos kymmenkunta ihmistä istuu pöydän ääressä täydennettynä kaksikuukautisella ja nelikuukautisella vauvalla sekä kahdella koiralla ja yhdellä kissalla.

On taatusti tapahtunut sitä pahamaineista kulttuurien sekoittumista. Immoslaiset taitavat olla turhan hellämielisiä. Kyllä sen lisäksi, että ihmisiä muista maista ei tänne huolita asumaan, tulisi pitää huoli, että muunkaanlaista kontaktia ulkomaalaisiin ei tapahdu. Tätä täydennystä kirjoituksiin jään odottelemaan.

Mukavaa meillä kuitenkin  on ollut! Vierasmaalaisista huolimatta tahi ehkä juuri siksi. Vieraat ovat poikkeuksetta tarttuneet tarvittaessa hommiin eli yksin ei ole tarvinnut ruokailuja ynnä muita hoidella. Toki se suunnittelu ja kaupassa käynti on ollut emännällä, etenkin, kun isäntä on paljon työkeikkaillut.

Mökillä tiskaustakin on riittänyt, kun kone ei hoitele hommia. Välillä vaan on tullut kiistaa siitä, kuka saa tiskata ja kuka kuivata. Monikaan kotihomma ei ole itselleni lähtökohtaisesti vastenmielinen, mutta astioiden kuivaaminen ja paikoilleen pano on paljon tylsempää kuin tiskaaminen! Joku vieras on valittanutkin, että annoin jonkun toisen tiskata, mutta en hänen!

Eli hyvin menee, jos taloushommissa sanomista tulee vain siitä, että ei ole saanut niitä tehdä!

Serkkutapaamisenkin järkkäily mökillä tuntui sujuvan keveästi, kun Saksan Sisko teki hommia kanssani. Kukaan ei muuten pese uusia perunoita meillä yhtä puhtaaksi kuin hän! Siskon valmisteluja ei edes haitannut, vaikka kuumuudesta johtuen heitin nakupelleksi. Sanoi, että ei juurikaan ole sitä huomannut. Sekin on paremmin kuin hyvin, kun on osannut serkuikseen valita vähintäänkin yhtä mukavia ihmisiä kuin itse on. Tahi ainakin luulee olevansa.

WIMMA IHMETTELEE MÖKILLÄ: MITÄS NYT TAPAHTUU!

Maanantaina alkaa sitten arki, kun viimeisetkin vieraat lähtevät. Pääsen taas itseäni palvomaan erilaisten harrastusten puitteissa. Uusiakin olen hommannut. Olin ilmoittautunut jopa lauantaisin tapahtuvaan juttuun. Onneksi järki voitti ja peruin sen. Milloin sitä edes mökille pääsisi, jos lauantaitkin olisi varattuja? Sitä paitsi, mielelläni pidän viikossa jonkun päivän, jolloin ei ole etukäteen sovittuja menoja. Sitä vaan meikäläinen välillä liikaa innostuu, kun kaikkea kivaa ja mielenkiintoista on tarjolla liian kanssa.

Syyskuulle on teatterilippujakin jo monta plakkarissa. Ostettava oli, kun halavalla sai, puoleen hintaan. Tuli siis pelkkää säästöä! Niinhän se Vileenin Sulokin osti mitä vain, vaikka huonon hinurin, jos halavalla sai. Luulenpa, että minun teatterini hinurin voittavat!

Kulttuurisyksyni avasin eilen illalla Tamperetalossa Filharmoonikkojen ja Rouvalin seurassa. Ohjelmassa olivat suuret saksalaiset: Mendelssohn ja Beethoven. Sunnuntaille on liput Rouvalin syntymäpäiväkonserttiin.

Sitä odotellessa.